Kuluvan vuosituhannen parhaisiin kotimaisiin runodebyytteihin lukeutuvassa kokoelmassaan ...väärin kootut runot (2002) turkulainen Juha Kulmala vyörytti aivan mahdottoman runsasta runoa, josta lähes täysin puuttuivat isot kirjaimet, pilkut ja pisteet. Toinen kokoelma ?Mitä te odotatte jatkaa - kirjastotyöntekijöiden hermoja koettelevaa nimeään myöten - tyylillisesti samoilla linjoilla.
Paljon on silti muuttunut. Esikoisessa hervottoman hauskasti maailmaa tarkkailleen lyyrisen trainspotterin otsaan on tullut monta syvää uurretta. Niin lennokasta ja vivahteikasta kuin Kulmalan kieli edelleen on, kokonaisuutta leimaa ahdistus maailman tilasta. Nyt Kulmala kirjoittaa yhteiskunnallista runoutta ilman poliittista ohjelmaa.
Elävissä kuvissa
Suoraviivaisimmin Kulmala ilmaisee yhteiskunnallisen näkemyksensä runossa Elävät kuvat : "ihmispopkorni / käryää Irakin kaduilla / tämä on tuottajan leikkaama versio / eikä sanota väkivallaksi / jos se on halpaa, ja se on halpaa / ihmismasiinat Kiinan orjaleireillä / pusertaa maailmaa rihkamaksi / (...)"
Taitavana runoilijana Kulmala laajentaa yhteiskunnallista paatostaan säe säkeeltä yleismaailmallisemmaksi visioksi ihmiskunnasta, ihmisen - hukatuista - mahdollisuuksista.
Runon lopetus on lohduttomuudessaankin kauneinta tänä vuonna lukemaani runoa: "(...) / ja me katselemme emmekä näe / mitä voisi mitä olisi voinut olla / mitä olemme koko ajan olleet kaikki / kajoamattomat hiput virheetöntä kultaa / suojanaan sylillinen luita / ja karvoja nahkaa / kukkamultaa".
Yhdessä Kulmalan runossa on enemmän merkkejä kuin koko Harri Nordellin tuotannossa, mutta ?Mitä te odotatte ei sisällä lavertelua. Tekijän läheltä katsoen hortoilulta vaikuttava kulku näyttäytyy etäältä katsottuna määrätietoisena. Runot rakentavat hyvinkin selkeän hahmon todellisuudesta, jossa koko läntinen maailma - Suomi mukaan lukien - on tavalla tai toisella sotkeutunut sotiin ja muihin tuhotöihin.
Danten helvetissä
Maailmaa hävitetään monella rintamalla. Sen lisäksi, että ihmiset kääntyvät toisiaan vastaan, lajimme on mestari tuhoamaan myös muuta elämää.
On oikeastaan surullista, kuinka luontevalta Kulmalan Dante-variointi tuntuu runossa MARS! , joka lyö silmille palloamme uhkaavan ja jo kohdanneenkin luonnonkatastrofin: "kesken eloni marraskesää harhaillessa eksyin / kolkolle hakkuuaukealle / niin kauas kuin näin ei ollut jättiläistä enää / kääpiöiden jäljiltä pystyssä yhtäkään / (...) tehkää imperiumien vuosikertomuksista pino Shell Nestle Exxon Microsoft Sony / Unilever IBM GM GE HP BP First National Bank of Human Humiliation & / Scatological Enterprise, Vatikaanin rikosrekisterit, Leninin Kootut Teokset ja Stalinin / Kootut teokset ja Koraanin kommentaarit, tehkää pino jonka huipulta jo miltei yltää / kurottamaan Marsiin (...)"
Toivotettuaan ahdingon aiheuttajat Marsiin Kulmala lisää löylyä. Ellei dantelainen helvetti olisi niin kuuma, saattaisin jopa nauraa esimerkiksi sille, että Marsin tuliaisiksi runon puhuja toivoo "verovapaata marsilaista olutta", "terveellistä Marsin tupakkaa" ja "parempaa marsilaista musiikkia ei marssimusiikkia", jossa on "parempi rytmi! iskevä but hellivä! oi viimeisen rajaseudun vaeltelevat teinit!"
?Mitä te odotatte on hiuksia nostattavan hieno runoteos, mutta tämäkin Savukeitaan julkaisu olisi parantunut lyhentämisestä. Lisäksi kustantaja voisi olla huolellisempi takakansitekstiensä kanssa: sekä allekirjoittaneen Turun Sanomiin että Risto Ahdin Kalevaan kirjoittamia arvosteluja siteerataan niin huolimattomasti, että niiden yllä sopisi lukea Kulmalan debyyttikokoelman nimeä mukaillen "...väärin kootut kritiikit".
TUOMO KARHU
• Juha Kulmala: ?Mitä te odotatte . Savukeidas 2006. 90 s.
