Patenttilääkkeitä myytiin yleisesti ainakin vielä 1800-luvulla. Niillä parannettiin kaikki vaivat. Tiedon lisääntyessä useimmat osaavat nykyisin kavahtaa reseptejä, joiden noudattamisen väitetään tehoavan ehdottoman varmasti.
Yrittäjiä kaikkien vaivojen korjaamiseen silti riittää. Monimuotoisessa ja -särmäisessä maailmassa hyvä tai edes paraskaan tahto ei kuitenkaan riitä. Toisinaan käy niinkin, että ongelmat muuttavat vain muotoaan emmekä voi tietää, onko jokin asia pitkän päälle hyväksi vai pahaksi.
Marjo Niemen kirjoittama koulukiusaamisesta kertova näytelmä Pikku Piru vieraili perjantaina Ahaa-teatterin tulkintana Manifestissa. Niemen tarkoitusperät ovat mitä ilmeisimmin olleet ottaa vakava ongelma sillä tavalla esille, että kiusaaminen ainakin tunnistettaisiin ja kiusaamista voitaisiin vähentää.
Äiti on monsteri
Ahaa-teatterin osapuilleen koulutunnin mittainen esitys jää lähinnä hyväntahtoisen yrityksen asteelle. Näytelmä on tylsä: pirun henkilöhahmo näkymättömyyksineen ja ilveilyineen on stereotypiaa. Tapahtumat eivät kuljeta juonta eteenpäin alun viisiminuuttisen jälkeen. Lopun ystävyyskohtaus lähestyy keinotekoista happyendiä kuin Hollywoodin äklöimmät siirappijutut.
Oudoksun myös avioliittokriisin kuvausta "alamäkivuosineen" ja ei-antamisineen sekä äidin itsekriittisiä riipputissi- ja roikkupeppu-juttuja. Esitys on lastenteatteria ja mielestäni lasten tulisi saada olla lapsia.
Koti- ja koulukiusatun pojan isähahmo ansaitsisi ylipehmoilijaneuvoksen arvonimen. Pikku Pirun varsinainen anti onkin perhekriisin kuvausta eikä koulukiusaamiseen puuttumista
Iiris Kerosuon henkilöohjaus ei tahdo löytää ilmaisuun yhteismitallisuutta. Puheilmaisussa lempeät hahmot puhuvat loppukieunnalla ja joogaava äiti on omalle pojalleen monsteri. Koska kiusaaminen on esityksen teema, äiti on ihmisen hahmoon piiloutunut iso demoni.
Varsinainen antikliimaksi on kuitenkin se, että me katsojat muistamme Kummeleista tutun Timo Kahilaisen loistavat parodiset hahmot. Ahaan esityksen opettajan tukkapehko ja pehmeä lässyttäminen eivät innosta edes Kahilaisen tahattomana jälkiparodiana.
ERKKI KANERVA
• Marjo Niemi: Pikku Piru . Ahaa-teatteri, ohjaus Iiris Kerosuo, musiikki Laura Hänninen, lavastus Sanna Setälä ja Iiris Kerosuo, puvustus Sanna Setälä, valosuunnittelu Antti Kauppi, nuket Kati-Aurora Kuuskoski. Vierailuesitys Manillassa 22.9.
