KIMMO RANTANEN
- Pjienie voitoja, pjienie voitoja.
Suomessa parhaillaan vierailevaa ranskalaista sarjakuvataiteilija Manu Larcenetia (s.1969) hymyilyttää hänen kiitetyn albuminsa Le combat ordinaire suomenkielinen nimi Pieniä voittoja . Lehdistötilaisuudessa hän tavan takaa yrittää lausua nimeä suomeksi.
Punkbändi Ze Zobbiesin riveissä taiteellisen taipaleensa aloittanut Larcenet tuntuu muutenkin oleva hyvällä tuulella. Hän kertoo haluavansa aina matkoillaan perehtyä paikallisiin kulttuureihin. Niin myös Helsingissä.
- Eilen kävin kebab-paikassa. Se oli aivan samanlainen kuin Ranskassa, Larcenet naurattaa kuulijoita.
Sarjakuvissaankin Larcenet mielellään viljelee huumoria. Hänen ensimmäinen suomennettu albuminsa Robin Hood - metsien ikämies (2005), on lyhyin episodein etenevä tarina siitä, mitä Sherwoodin iloiselle rosvojoukolle ja erityisesti sen johtajalle nykyisin kuuluu.
Dementiasta kärsivä sankari ei enää muista mitä oikeastaan metsässä tekee. Uskollinen rosvoveli munkki Tuck on puolestaan edennyt urallaan paaviksi.
- Se on typerä albumi. Sen ainoa tarkoitus on naurattaa, Larcenet pilkkaa omaa työtään.
Hänen mukaansa huumori ei enää edes myy Ranskassa. Sarjakuvan pitää olla vakavaa.
Larcenet lisää vielä, että Ranskassa sarjakuvia julkaistaan nykyisin oikeastaan liikaa. Se ei tarkoita, että laatu olisi välttämättä parantunut vaan sitä, että kustannuskynnys on madaltunut.
Sarjakuvan vapaus
Pieniä voittoja on Larcenetin vastaus vakavaa sarjakuvaa kaipaaville.
Tai no, ainakin sen tarina itseään etsivästä kolmekymppisestä valokuvaajasta on pohjimmiltaan vakavasävyinen. Piirrosasunsa ja lempeän huumorinsa takia Pieniä voittoja kuitenkin hymyilyttää usein silloinkin, kun se kertoo ahdistuksesta.
Osan tarinasta Larcenet on lainannut omasta elämästään. Tosin vaikuttaa siltä, että vain harmittoman osan.
Hän puhuu veljestään ja tutuista maisemista, mutta ei esimerkiksi päähenkilön paniikkihäiriöstä tai elämäntuskasta.
- Kaikki päähenkilö Marcon tapaamiset veljensä kanssa olen itse kokenut. Minullakin on veli.
Larcenetilla on myös samanlainen pahansisuinen kissa kuin Marcolla. Lisäksi hän, pariisilaislähiössä syntynyt, asuu nykyisin sankarinsa tavoin maalla lähellä Lyonia.
Suurin osa tarinasta on kuitenkin sepitettä. Valokuvaajan hän valitsi päähenkilöksi, koska kuten Larcenet piirtäjänä, myös valokuvaaja tekee työtä kuvan kanssa.
Marcolle työ ei enää maistu niin kuin ennen. Larcenet sen sijaan edelleen, lukuisten albumien jälkeen, rakastaa sarjakuvan tekemistä. Erityisesti siihen liittyvää itsenäisyyttä.
- Esimerkiksi elokuvaa on aina tekemässä iso joukko ihmisiä. Sarjakuvassa on vapautta, jota missään muussa taiteenlajissa ei ole, Larcenet kiittelee.
Pieniä voittoja on ensimmäinen osa sarjasta, jota Ranskassa on ilmestynyt jo kolme albumia. Sarjan päättävä neljäs albumi on Larcenetin mukaan valmis muutaman kuukauden kuluttua.
Manu Larcenet vieraana viikonvaihteessa Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. Hän kertoo töistään kulttuuriareena Gloriassa lauantaina klo 14.
