Kulttuuri

Emalitaiteilija oli kummajainen

TS/Päivi Palm<br />Emalitaiteilija Eva Hidström puursi vuosikaudet yksin omassa ateljeessaan Salossa. Taustalla näkyy valokuva Salonkatu ykkösen työhuoneesta.
TS/Päivi Palm
Emalitaiteilija Eva Hidström puursi vuosikaudet yksin omassa ateljeessaan Salossa. Taustalla näkyy valokuva Salonkatu ykkösen työhuoneesta.

Turun Sanomat, Salo

Salolainen emalitaiteilija Eva Hidström tunsi itsensä usein melkoiseksi kummajaiseksi. Eikä aiheetta, Suomen taiteessa ja taideteollisuudessa on vain harvoja varsinaisia emalitaiteilijoita, joten hengenheimolaiset ja kollegat piti etsiä lähinnä Keski-Euroopasta.

Eva Hidström jatkaa sukunsa perinteitä jo kolmannessa polvessa, sillä hänen isoisänsä opiskeli Pietarissa kultasepäksi jo 1800-luvulla, isä jatkoi sittemmin Salon kultasepänliikkeen johdossa.

Veturitallin näyttelyssä on esillä töitä koko Eva Hidströmin vuosikymmeniä kestäneeltä uralta. Taiteilijalla oli vuosina 1956-1967 ateljee Salossa, mutta hän opiskeli ja työskenteli myös ulkomailla Saksassa ja Sveitsissä. Hän teki paljon koruja: rannerenkaita, riipuksia ja korvakoruja.

Eva Hidström hallitsi useita emalitekniikoita. Erityisen työläs on hänen mielestään ns. raapetekniikka, jota taiteilija käytti esimerkiksi upean värisiin, näyttäviin rannerenkaisiin.

- Työ on äärimmäisen pikkutarkkaa, sillä vaiheita on useita ja ne vievät todella paljon aikaa, sanoo taiteilija.

Näyttelyssä on esillä myös vuosina 1968-1971 Hopeakeskukselle tehtyjä väriä hehkuvia kynttilänjalkoja, maljoja ja lusikoita. Salon ateljeessa syntyi aikanaan myös näyttäviä rasioita.

Eva Hidström itse pitää eniten emalitauluistaan, koska niitä ei ole tehty toisten tarpeisiin. Ne ovat lähtöisin hänestä itsestään. Ne ovat myös hänen viimeisimpiä töitään 1980-luvulta.

Suuri osa Eva Hidströmin töistä on matkannut maailmalle Amerikkaa myöten.

Hänen oma kokoelmansa lähtee Salosta Helsinkiin Taideteolliseen museoon.