Perinteinen humanisti

Ruotsalainen Jonas Gardell täräyttää heti kovilla. Hänen Viattomuus ja muita kirjoituksia - teoksensa alkaa kuvauksella, kuinka hän teini-ikäisenä joutui erään ukon raiskaamaksi Tukholman Söderissä.

Samanlaisia järistyksiä seuraa pitkin matkaa. Gardell pyörii homoseksuaalien maailmassa. Merkittävä tuttavuus on thaimaalainen homoseksuaali, joka esiintyy drag queen -tähtenä paikallisessa seksiklubissa. Hienostuneempi tuttavuus, joskin vain kirjallinen, on Oscar Wilde, jonka kohtaloon Gardell voimakkaasti samastuu.

Gardellin shokkitekniikka on kuitenkin vain pintaa. Hän on oikeasti aivan pesunkestävä ja varsin perinteinen humanisti, joka paikoitellen kirjoittaa yhtä oppineesti ja kultivoidusti kuin Matti Klinge konsanaan.

Suurin osa kirjan teksteistä koskee kaupunkeja. Gardellin mielikaupunki on Budapest. Sitä ei rasita Pariisin ja Berliinin tapaan maailmanherruuspyrkimysten painolasti.

Gardellia kiehtoo kaupungin arkkitehtuuri, jota "leimaa vuosien 1869 ja 1914 välinen aika, jolloin eurooppalainen unelma saavutti huippunsa".

Kaupungit ja kulissit

Näennäisyyden ja kulissien teema on Gardellilla keskeinen. Yhdysvallat tarjoaa tässä suhteessa runsaasti esimerkkejä.

Siellä on Walt Disney Companyn perustama kaupunki, Celebration nimeltään, joka on puhdistettu kaikista ristiriidoista ja epämiellyttävyyksistä. Kaupunki on kuin valtava kulissi. Erilaiset historialliset tyylit ovat edustettuina rakennuskannassa, mutta kaikki on uutta, vastamaalattua.

Disneyn projektilla on Gardellin mielestä omat kiehtovat puolensa, mutta silti se on toivoton. Se romahtaa viimeistään silloin, kun ensimmäinen turhautunut teini ampuu luokkatoverinsa Celebration Schoolissa.

Las Vegas jos mikä on kaupunki, joka on pelkkää pintaa. Gardell vaeltelee kaupungin epätodellisessa maisemassa peliautomaattien jauhaessa taustalla. "Kukaan ei pidä merkillisenä, että eräs Casino houkuttelee asiakkaita lupaamalla valomainoksessaan lunastaa sosiaaliavustussekkisi." Las Vegasin kaupunkikuvaan kuuluvat kopiot toisista kaupungeista. Eiffel-tornin nähdäkseen ei tarvitse matkustaa Pariisiin vaan siihen voi tutustua täällä, Nevadan autiomaassa.

Kulissit ja puistattava absurdius eivät ole amerikkalaisten yksinoikeutta. Gardell kertoo vierailustaan Pekingissä kommunistihallinnon 50-vuotisjuhlien aikaan. Vierailusta jäi jäljelle vahva petetyksi tulemisen tunne. Peking oli kulissien kaupunki.

Juhlien vuoksi tehtaat oli suljettu viikoksi ja kaikki työntekijät olivat saaneet ylimääräisen loman. Loman takia viranomaiset kuitenkin peruivat lauantain ja sunnuntain vapaat, koska ihmisethän olivat juuri olleet lomalla. Niin toimii valta kommunistisessa Kiinassa. Keisarien Kielletyn kaupungin vieressä on toinen kielletty kaupunki, Zhongnanhai, jossa johtajat asuvat ja työskentelevät. Kaikkialla on sotilaita vartiossa.

Paitsi pinta ja kulissit Gardellia kiinnostaa normaalius. Se riippuu viitekehyksestä, kontekstista. Hampuri, tuo kaupungeista tylsin, on siitä hyvänä osoituksena. Sen ainoa väriläiskä on Reeperbahn, jossa jokainen poikkeavuus voi löytää itselleen kontekstin ja vaikuttaa normaalilta.

Hyvän ja pahan taistelu

Uskon kysymykset ovat Gardellin keskeistä tematiikkaa. Pahan olemus ja alkuperä vaivaavat häntä.

Ovatko Jumala ja Paholainen saman olemuksen eri puolia? Tällä näkemyksellä on aikojen kuluessa ollut paljon kannattajia. Se sopii tavallaan hyvin monoteistiseen näkemykseen Jumalasta, ja siihen viittaavia kohtia on Vanhassa testamentissa .

Perinteinen kristillinen näkemys pitää Paholaista langenneena enkelinä. Luciferin syntinä oli ylpeydentunto, halu saavuttaa itsenäisyys. Gardellin mukaan on paradoksaalista, että näitä ominaisuuksia pidetään nykyisin tavoiteltavina.

Kolmas vaihtoehto tarkastella pahuutta on nähdä se itsenäisenä, Jumalaa muistuttavana voimana. Se merkitsisi puhtaasta monoteismista luopumista. Gardellin mielestä tulkinnalle voi saada Raamatusta jonkinlaista tukea.

Kun Raamatun alussa sanotaan, että "Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet (…)", alkukielen syvyydet-sana tarkoittaa oikeastaan kaaosta ja siihen sisältyy myös ajatus tuhoavasta jumaluudesta. Gardellin johtopäätös on, että "jo Raamatun ensimmäisissä säkeissä viitataan hyvän ja pahan vallan väliseen taisteluun".

Gardellin kristillisiin pohdintoihin kuuluu myös kysymys sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta näyttäytyy Gardellilla hieman yllättäen eräänlaisena ihanneyhteiskuntana. Mammona ja markkinavoimat edustavat pahaa, hyvinvointiyhteiskunnan ja demokratian liitto hyvää.

Kirjailijan sanoma on selvä: "rakastakaa verojanne". Siten kustannetaan kaikille ihmisarvoinen elämä.

JARI LYBECK

• Jonas Gardell: Viattomuus ja muita kirjoituksia. Suom. Kimmo Lilja. Johnny Kniga 2006. 242 s.