Viimassa vastuu on säveltäjillä

TS/Päivi Kosonen<br />Mikko Uusi-Oukari (vas.), Aapo Honkanen, Kimmo Lähteenmäki, Hannu Hiltula ja Mikko Väärälä muodostavat nykyisen, progea soittavan Viima-yhtyeen. Ryhmällä on Turussa tällä viikolla kaksi keikkaa. Ohjelmisto on valittu tuoreelta esikoisalbumilta.
TS/Päivi Kosonen
Mikko Uusi-Oukari (vas.), Aapo Honkanen, Kimmo Lähteenmäki, Hannu Hiltula ja Mikko Väärälä muodostavat nykyisen, progea soittavan Viima-yhtyeen. Ryhmällä on Turussa tällä viikolla kaksi keikkaa. Ohjelmisto on valittu tuoreelta esikoisalbumilta.

JARMO WALLENIUS

Progressiivinen rock, josta ehkä musiikinlajin arvonkin säilyttämisen vuoksi kannattaa käyttää vain lyhyempää muotoa proge, kehiteltiin alunperin välineurheiluksi. Tällaisen vaikutelman saa, jos kuuntelee vaikkapa King Crimson-, Nice- tai kotimaisen Wigwam-yhtyeen alkutaipaleiden levytyksiä. Sähkösormioilla, uruilla ja mellotron-syntetisaattorilla maalailtiin vuonna 1969 pitkin vedoin ja luotiin kuuilluusion kaltainen äänikuvamatto tai vaihtoehtoisesti vaikkapa hieman nuhruinen yökerhomainen jazztunnelma Jethro Tullin tyyliin Johan Sebastian BachinBoureesta .

Pian kuitenkin painopistettä siirrettiin monimuotoisiin ja monimutkaisiin sävellyksiin ja soitannolliseen, sisäänpäin kääntyneeseen virtuositeettiin. Alkujaan päivän popin haastajaksi albumien aikakauden alkaessa 1967 syntynyt rockin laji kadotti kuitenkin 1970-luvun puolivälissä sekä oman merkityksensä että kannattajansa. Vaihtoehdoksi ja vastapooliksi nousi punk 30 vuotta sitten.

Proge alkoi virota viimeistään 1990-luvun puolivälissä. Skandinaviassa suunnan näyttäjinä toimivat kolmannen aallon ruotsalaiset yhtyeet ja progressiiviset metallibändit. Suomessa taas porilainen Circle vieri vilkkaimmin. Nyt se on saanut seurakseen myös Kuunsumun profeetan.

Jethro Tullilta bändin nimi ja ohjelmisto

Vuonna 1999 perustettu turkulainen Viima on tyypillinen tämän hetken proge-bändi. Se lähti liikkeelle silmäyksellä taaksepäin. Yhtye treenasi ja työsti itselleen Jethro Tull -ohjelmiston ottamalla alkuperäisen nimensäkin Lost Spec-taclesin Ian Andersonin joukkueen Passion Play -albumin laulusta The Hare Who Lost His Spectacles .

- Tavallisesti bändi perustetaan sellaisten muusikoiden kesken, jotka jo tuntevat toisensa aikaisemmin jostakin yhteisestä yhteydestä, mutta Viima lähti liikkeelle työkaverini kanssa ja lehti-ilmoitusten myötä. Olin tullut töihin Turkuun Helsingistä pari vuotta aikaisemmin eli 1997 enkä tuntenut täkäläistä soittajakuntaa. Aloitimme siis ei-turkulaisena englanninkielisenä ja viisijäsenisenä progebändinä Turussa, muistelee Viima-kitaristi Mikko Uusi-Oukari .

Turun yliopiston farmakologian laitoksella työskentelevä biokemisti, dosentti Mikko Uusi-Oukari on tyypillinen uuden vuosituhannen proge-muusikko. Takana on musiikin opiskelua 1980-luvun Oulunkylän pop/jazz -opistossa, mutta koska proge on musiikinlajina marginaalissa, varsinainen ammatti ja toimeentulo on hankittu muualta.

Lost Spectacles vaihtoi englannin kielen suomeen ensimmäisen miehistönvaihdoksensa aikoihin ja alkoi esittää Uusi-Oukarin ja laulusolisti Päivi Kylmäsen jo alunperin kaavailemia kotimaisia tekstejä. Varsinainen päätös nyt ilmestyneen Ajatuksia maailman laidalta -esikoisalbumin tekemisestä kirkastui bändille kolme vuotta sitten. Viime vuonna yhtye äänitti suurimman osan kevään kynnyksellä julkistetun levyn kappaleista, vaikka työstöä oli kokeiltu jo aikaisemminkin. Samalla ryhmä vaihtoi nimensä nykyiseksi Viimaksi.

Sen esikuvina lienevät Jethro Tullin lisäksi olleet kotimaiset Scapa Flow ja Haikara sekä brittiläiset Curved Air ja Pentangle-folkjazz-kokoonpano. Ainakin yhtye on brittibändien musiikkia keikoillaan tulkinnut.

Viiman tämänhetkinen neljäs vaihe käynnistyi kesän 2005 alussa, kun yhtye aktivoitui entisestään ja Ruotsiin jo aiemmin muuttanut Päivi Kylmänen ei enää kyennyt riittävästi osallistumaan bändin toimintaan. Levyllä hän on kuitenkin vielä mukana.

Alkuperäisjäsenten Mikko Uusi-Oukarin ja kosketinsoittaja Kimmo Lähteenmäen lisäksi uuteen ryhmään saatiin Nousiaisten kanttori Hannu Hiltula (laulu, sopraanosaksofoni, huilu), Turun kaupunginteatterissa ja konservatoriossa työskentelevä lyömäsoittaja ja opettaja Mikko Väärälä (rummut) sekä Uusi-Oukarin aikaisempi työtoveri Aapo Honkanen (basso).

Miehistönvaihdos ajoi uusiin sovituksiin

- Miehistönvaihdos teetti työtä koko bändille, sillä uuden laulusolistin myötä meidän täytyi opetella soittamaan eri sävellajissa kuin aikaisemmin. Nyt meitä on bändissä neljä säveltäjää, joten uusia kappaleitakin saadaan valmiiksi toivottavasti aikaisempaa nopeammin. Keikoilla esitämme kuitenkin vielä levyn materiaalia, Uusi-Oukari sanoo.

Progebändin sävellystekniikka, soolojen ja jopa improvisaatioiden käytännöt poikkeavat melkoisesti rock-, blues- ja jazzbändien normaalista työskentelytavasta. Tree-nikämppä on treenikämppä, jonne viimalaiset tuovat jo valmiiksi mietittyä ja nuotinnettua sävelaineistoa. Uusi-Oukarin mukaan näin vältytään niin sanotuilta helpoilta ratkaisuilta.

- Jokainen tekee omat biisinsä valmiiksi ja saa päättää mitä siihen laitetaan ja miten lopullinen versio toteutetaan. Olemme havainneet, että säveltäjän päätösvalta on meille paras ratkaisu. Kirjoitan jopa Kimmon kosketinsoitinosuudet valmiiksi. Hän taas haluaa omissa sävellyksissään esimerkiksi, että laulu sujuu juuri oikeiden nuottien ja sanojen mukaan. Kitarasooloni taas ovat sekä kirjoitettuja että improvisoituja

- Uuden biisin valmistuminen riippuu aina siitä, miten paljon sitä on harjoiteltava eli millaisia tahtilajeja on käytössä ja miten tempot vaihtelevat sävellyksen eri osien välillä.

Viima-, Uzva- ja Overhead-yhtye esiintyvät perjantaina 18.8. Klubin progekonsertissa klo 21. Turun taiteiden yössä 17.8. Viima esiintyy Brinkkalan talon pihalla klo 22.15.