Erja Hyytiäinen
- Nyt nousee hattuun 42-vuotiaalla pomarkkulaismiehellä, Olli Lindholm sanoo ja virnistää Raumanmeren juhannuksen yleisölle. Vain hetkeä aiemmin olivat tuhannet kädet nousseet ylös, kun Lindholm tivasi, kuinka moni oli nähnyt kahden edellisen illan keikat. Ja kysymys "oliko ne hyviä?" nostatti huutomyrskyn Otanlahden rannassa. Porissa alkunsa saanut, nyttemmin tamperelaistunut Yö on selättänyt Rauman yöttömän yön.
Takana oli torstainen 1980-luvun hittikavalkadi ja perjantainen 1990-luku, Suomen oloissa ainutlaatuinen kolmen päivän jättikeikka on edennyt 2000-luvulle. Yleisö on jaksanut illasta toiseen. Eturiviin on kiilannut ensimmäisestä viimeiseen iltaan tuttu joukko.
- Pakko kuulla kaikki Yön konsertit, turkulaiset Ulla Laakkola ja Mikko Juola hehkuttivat heti ensimmäisenä iltana. Yölle kilpailijaksi kelpasi vain euroviisuvoittaja Lordi. Pari tiivistää bändien eron: Yö pitää kuulla, Lordi nähdä.
Urakan jälkeen Lindholm ei peittele pettymystään, jonka varsinkin viimeisen illan konsertti jätti. Hittiä hitin perään suoltanut konsertti, kuumuus, hiekka ja ennen kaikkea alkoholi ehättivät uuvuttaa yleisön ennen lumivalkoista rakkautta.
- Tämä oli suurin show, mitä Suomessa on tehty. Sen eteen tehtiin todella töitä, monet tekivät. Mutta en minä voi muuttaa ihmisten tapaa juoda. Jos ihmiset olisivat olleet hieman vähemmän humalassa...
30 000 ihmisen yhteislaulun sijaan ilon tunteita herättivätkin yleisössä nähdyt tutut naamat. Tuo pariskunta on tullut Lappeenrannasta, nuo Leviltä, "Hullut pulut" nimen saanut tyttöryhmä näyttämässä peukkuaan eturivissä.
- Kun kolmessa päivässä pistetään yhden ihmisen 25 vuotta nippuun, niin onhan siinä paljon herkkiä hetkiä. Minulle koskettavimmiksi nousivat Jussi Hakulisen ja Frogleyn kuuluttaminen lavalle ja Ihmisen pojan omistaminen Daffylle , omalta pojaltaan laulunsa Daffyn ja hänen vaimonsa keskiviikkona syntyneelle pojalle siirtänyt Lindholm tunnusti keikan jälkeen.
Joulukuussa epilepsiakohtauksen myötä itsensä loukanneen Jussi Hakulisen nousu lavalle saa Lindholmin toteamaan "voiko paljon tärkeämpää asiaa olla". Hakulisen toipuminen on ollut koko Yön tulevaisuuden kannalta elintärkeää. Touko-kesäkuussa hän teki yhtyeelle jo pari uutta biisiä tulevalle levylle.
Lauletaan rakkaudesta
- Laulakaa mukana, Lindholm vaati ensimmäisenä iltana ja Laulu rakkaudelle kaikui Otanlahdessa.
Artistin tuomio ensikuulemalta oli seitsemän ja puoli.
- Ette te ole seitsemän ja puolen yleisö, mies yllytti ja irrotti yleisöstä vielä muhkeamman kuoron.
Torstaina Lindholm innosti väkeä laulamaan, perjantaina yleisö lauloi ilman kehotuksiakin alusta loppuun, lauantaina vasta viimeiset kappaleet sytyttivät nuupahtaneen yleisön.
- Teidän pitää auttaa meitä. Hiekkamyrsky tekee tehtävänsä äänelle, mutta kyllä porilainen selviää. Niinhän se on, että jos ovessa lukee vedä, se työnnetään auki ja saranapuolelta, Lindholm tiivisti tunnelmat.
Raumalaiset Irma Kälkäjä ja Johanna Gorski kiilasivat eturiviin ilta toisensa jälkeen.
- Ensin meidän piti kuunnella Teräsbetonia, se oli ihan ok. CMX ei iskenyt tulta, Kälkäjä tunnusti, mutta mitäpä nainen ei olisi ollut valmis uhraamaan Yön puolesta.
- Jos Yö ei olisi Raumanmeren juhannuksessa kolmea päivää, emme olisi mekään, naiset sanoivat.
Idea jättikonsertista syntyi Lindholmin päässä kolmisen vuotta sitten, ja toinen länsirannikkolainen, Raumanmeren juhannuksen suuri mies Riku Räsänen tarttui ideaan. Vastaavaan Suomessa kykenisi Lindholmin arvion mukaan vain kaksi esiintyjää.
- Eput, jos he 2000-luvulta ottaisivat sen ainoan levynsä, ja J. Karjalainen.
Raumanmeren juhannuksen jättikonsertti ei jää yksin kolmen päivän ja juhannusjuhlaan saapuneiden muistojen varaan. Koko konsertti taltioitiin, ja syksyllä se tulee Yön 25-vuotisjuhlalevynä ulos dvd:nä ja mahdollisesti myös cd:nä.
- Tämä ilta kun pistetään pakettiin, niin rontti 90-kiloisen miehen poskelle taitaa, tai ei mitään taida, vaan vierähtää muutama kyynel, Lindholm tunnusti yleisölleen.
Mutta pitkäksi aikaa mies ei jää menneisiin tunnelmiin. Sunnuntaina hän jo sanoi, että nyt ei viikkoon ajatella Yötä.
- Nyt minä lähden tytön kanssa uimaan, Lindholm sanoi.
Tehdään bileet yhdessä
- Tehdään yhdessä musiikki, Mariska sanoo ja neuvoo ottamaan jalat ja kädet käyttöön. Reggaehtavat rytmit soljuvat esiin. Muutaman kymmenen metrin päässä Yö on aloittanut konserttiputkensa, vierustalla tanssitaan Mikkorin ja Tarsemin villitseminä. Eläkeläisten valloittamalle Sue Stagelle on enemmän matkaa, tanssilava odottaa juhannusaattoa.
Mutta R´n´B Cafessa ei muista välitetä. Täällä eletään Mariskan tahtiin. Yleisö pääsee lähes kosketusetäisyydelle. Tunnelma on intiimi, täällä ei olla konsertissa. Nyt ollaan bileissä. Täällä eletään Riku Räsäsen Raumanmerelle luomaa unelmaa.
- Hyvät bileet ne olivat. Ainoa ikävä asia oli perjantaina festarialueen ulkopuolella tapahtunut liikenneonnettomuus, jossa tyttö kuoli, Räsänen sanoo.
Raumalaisten kutsun kuuli tänä vuonna kymmenet tuhannet juhlijat. Lähes 100 000 lippua myytiin jo ennakkoon, viimeisetkin läheltä tulleille varatut iltaliput ensimmäisenä juhlapäivänä. Parhaimmillaan alueen kansoitti 30 000 juhlijaa.
- Tämä on eka kerta, eikä todellakaan jää viimeiseksi. Täällä on ihania, ystävällisiä ihmisiä, Outi Henttonen haluaa välttämättä saattaa kaikkien tietoon.
Samat tunnelmat syntyivät poliisille. Väkimäärään suhteutettuna raumalaisjuhannus sujui hyvin. Tapahtumasta kirjattiin satoja ilmoituksia, mutta rähinöinti oli vähäistä. Vain neljä pahoinpitelyä, eikä niistä yksikään törkeä. Edellisvuoteen verrattuna miinuksen tuo rattijuoppojen määrä, joka nousi 25:een.
