Samppalinnan kesäteatterin musikaaliklassikko Viulunsoittaja katolla on myynyt jo ennakkoon enemmän kuin viime kesän Oskar Merikannosta kertonut Myrskylintu koko esityskautenaan. Sääli, sillä kotimaisena uutuusnäytelmänä Myrskylintu toi virkistävän tuulahduksen Samppalinnan musikaaliperinteeseen. Kuten tiedetään, perinteitä ravistelevia tuulahduksia tarvitaan, jotta maailma kulkee eteen päin. Tästä kertoo Viulunsoittaja katollakin.
Se on kestänyt aikaa paremmin kuin useimmat vanhat musikaalit, mutta Samppalinnassa Joseph Steinin ja Jerry Bockin teos jää tasapaksuksi. Esityksen katsoo sujuvasti mutta unohtaa vielä sujuvammin.
Vauhdilla ympäri
Näin Viulunsoittajan edellisen kerran muutama vuosi sitten Åbo svenska teaterissa, jossa pienen Anatevkan juutalaiskylän intiimi ja lämmin atmosfääri sekä vahva yhteenkuuluvaisuuden tunne tavoitettiin hienosti.
Samppalinnassa tästä ei voi puhuakaan. Kaupungilta kantautuva häly haittaa ainakin katsomon takaosassa, eivätkä ohjaukselliset ratkaisut tue viime vuosisadan alkuun sijoittuvan kyläyhteisön läheisyyden tuntua.
Tapahtumia juoksutetaan vauhdilla ympäri näyttämöä katsomon pyöriessä vinhasti mukana. Anatevkan väki ravaa aidan vierustalla ympyrää kuin hiiri häkkiin joutuessaan.
Kiivastahtisuus riisuu tehoa yksittäisiltä kohtauksilta (lukuunottamatta riemullisesti toteutettua unikuvausta), ja keskiöön nouseekin tunnelmoinnin sijaan itse muutos ja naisten rooli siinä.
Omin henkilökohtaisin ratkaisuin he murtavat perinteitä ja muuttavat historian kulkua. Tzeitel (Elina Aalto) valitsee itse puolisonsa vastoin vallitsevia tapoja. Hodel (Salla-Maria Orvasto) tekee samoin mutta menee askelta pidemmälle asettumalla vallankumouksellisen Perchikin (Marko Tiusanen) rinnalle ja muuttamalla tämän perässä Siperiaan. Chava (Ushma Karnani) karkaakin jo kotoaan ja avioituu toisuskoisen kanssa. Tämän kaiken jälkeen maailma ei yksinkertaisesti voi olla entisellään, ja Anatevkan kylän on pakko hajaantua.
Pekka Korpiniityn lavastus tukee ohjaaja Tommi Auvisen tulkintaa hienosti. Näytelmä alkaa Anatevkan esittelyllä, jossa kylä näyttäytyy joka suunnalta aidattuna umpiona. Esityksen päätteeksi, kun kyläläiset on häädetty kodeistaan, katsomo pyörähtää jälleen kierroksen, mutta nyt portit ovat avautuneet kuin 1900-luvun alussa velloneiden uusien tuulten puhaltamina.
Laulu ontuu
Samppalinnan kesäteatteri kehuu olevansa Suomen suurin kesäinen musikaaliteatteri, joten kannattaisi myös satsata laulupuoleen. Tevjeä näyttelevä Risto Kaskilahti ja Goldea esittävä Sari Puumalainen eivät kumpikaan vakuuta laulutaidoillaan, ja jopa musikaalin kohokohtiin yleensä lukeutuva Nousee päivä, laskee päivä kuulostaa nyt lattealta .
Näyttelijänä Kaskilahti on ilmeikäs ja poikamainen Tevje, ja Puumalainen topakka Golde. Paikasta toiseen säntäilevä esitys antaa kuitenkin huonosti mahdollisuuksia roolitöihin keskittymiseen ja syventymiseen, mikä näkyy lopputuloksessa pinnallisuutena. Samaa pätee muihinkin keskeisiin rooleihin.
Tyttäristä Ushma Karnani urakoi eniten saadakseen Chavasta omanlaisensa persoonallisuuden, mutta melodramaattinen ote ei istu kokonaisilmeeseen. Eniten pidin Salla-Maria Orvaston Hodelista ja Marko Tiusasen Perchikistä, joissa oli aitouden tuntua.
Parasta Samppalinnan Vilunsoittaja katolla -esityksessä ovat kuitenkin joukkokohtaukset. Kuoro ja tanssijat hallitsevat hommansa hyvin, ja tunnelma nousee joka kerta, kun näyttämöllä on enemmän väkeä.
IRMELI HAAPANEN
• Joseph Stein, Jerry Bock: Viulunsoittaja katolla , suom. Esko Elstelä. Samppalinnan kesäteatteri, ohjaus Tommi Auvinen, musiikin sovitus ja johto Jussi Vahvaselkä, koreografia Teija Auvinen, lavastus Pekka Korpiniitty, pukusuunnittelu Riitta Anttonen-Palo, äänisuunnittelu Jani Laaksonen. Ensi-ilta 22.6.
