Konserttiarvostelut

Kamarimusiikkia sähköisin keinoin

Wigwam on totisesti hieno bändi. Ns. taidemusiikin kuuntelun ammattilaisena en voinut muuta kuin ihailla tapaa, jolla yhtye saavutti Turun konsertissaan samanlaisia intensiteettien ja nyanssien hienouksia kuin akustisessa kamarimusiikissa, mutta täysin erilaisin, sähköisin keinoin.

Wigwamin vajaan puolentoista tunnin setti koostui pääasiassa Nuclear Nightclub -albumin materiaalista sekä yhtyeen uudemmasta, vuonna 1993 julkaistun Light Ages -levyn ja sen jälkeen ilmestyneiden tallenteiden musiikista.

Wigwamin musiikin voima perustuu ennen muuta mielenkiintoisiin harmonisiin prosesseihin ja niihin saumattomasti istuviin melodioihin. Mitään uutta auringon alla tuskin voi enää minkään musiikkigenren puitteissa säveltää, mutta silti bändin musiikissa on älyä, sielua ja tunnetta hienovaraisessa balanssissa.

Myös toteutus on laadukasta. Perjantaina Jim Pembroke oli hyvässä laulullisessa iskussa, selvästi paremmassa kuin esimerkiksi viiden vuoden takaisella Wigwam Plays Wigwam -livelevyllä. Vokaalipuolelta toivomisen varaa jättää lähinnä stemmalaulun puuttuminen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kosketinsoitinten alalla Pembroken ja Esa Kotilaisen roolit on jaettu siten, että ensinmainitun alaan kuuluu riffien soittaminen jälkimmäisen vastataessa avarammista äänimaisemista sekä sooloista.

Konsertin miksaus ei onnistunut mitenkään aukottomasti, sillä etenkin illan alkupuolella Rekku Rechardtin kitara oli koko ajan liian hiljaa kun taas Kotilaisen Moog-soundit pukkasivat liiallisesti pintaan. Wanha Domino oli riittävän intiimi tila Wigwamin musiikille, niin ettei esimerkiksi rumpuja ollut tarvinnut mikittää ollenkaan. Korkeassa salissa oli sen sijaan kaikua liikaa - Rechardtin soittaessa sooloa kitaran takamikillä ääni puuroutui pahan kerran.

Wigwam-ilta huipentui encoressa Freddie Are You Ready ja Do or Die -biiseihin, molemmat Nuclear Nightclubilta . Olen aina pitänyt Rechardtia enemmän tyylikkäänä ja taitavana bändikitaristina kuin suuren luokan Tolonen- tai Syrenius-tyylin solistina, mutta näkemysten tarkastaminen aika ajoin on terveellistä. Säveltämässään Do or Die -kappaleessa - yhtyeen hienoimpia - Rekku soitti kerrassaan upean soolon.

MATTI LEHTONEN

• Wigwam (Jim Pembroke, laulu ja koskettimet; Rekku Rechardt, kitara; Mats Huldén, basso; Kepa Kettunen, rummut; Esa Kotilainen, koskettimet) Wanhassa Dominossa 21.4.