Esa Moilanen otti upeasti mittaa soittimestaan
Esa Moilanen oli valinnut Pianoaura-festivaalin konserttiin ohjelmakseen J.S. Bachin, Rahmaninovin ja Musorgskin musiikkia.
Johann Sebastian Bach sävelsi kuusi Ranskalaista sarjaa , joista viimeinen, G-duuri, sisältää neljän perustanssin lisäksi kolme lisätanssia. Sarjan aloittaa perustansseista ensimmäinen, tasajakoinen Allemande.
Esa Moilasen sormissa Allemanden sävelet virtailivat kauniina ja pyöreinä. Myös sarjan kaksi muuta rauhallista osaa soivat henkevästi ja laulavasti. Sarabanden lyyrisyys tuli esiin ennen kaikkea basson tummina ja lämpiminä sekä sopraanon kirkkaina ja pehmeinä soivina sävelinä. Aistillisessa Louressa soivat puolestaan tasapainoiset ja sointuisat teemat.
Nopeiden osien tempot olivat suorastaan huikeita. Erityisen mestarillinen oli Esa Moilasen sarjan päättänyt Gigue, jonka kontrapunktiset teemat tulivat esiin ryhdikkäinä ja selkeinä. Sen karaktääriä voisi verrata kiihkeään ja riemulliseen kilpalaukkaan.
Venäjän Bachiksi kutsuttiin Sergei Rahmaninovia, jolla oli erinomainen fuugankirjoitustaito. Tämän myöhäisromanttisen tyylisuunnan edustajiin kuuluvan säveltäjän merkittävimmät teokset ovat pianokonsertot ja sinfoniat.
Viimeisenä soolopianoteoksenaan Rahmaninov sävelsi muunnelmateoksen, jossa on sama teema kuin Arcangelo Corellin eräässä tunnetuimmassa viulusonaatissa.
Useimmiten Rahmaninov käytti teoksissaan Tommaso da Celanon säveltämää Dies irae -hymnin melodiaa, mutta Corelli-muunnelmien pohjana on vanha teema La Folia.
Aktiivisena lied-pianistina ja kamarimuusikkonakin toimiva Esa Moilanen käsitteli soittimellaan kahtakymmentä lyhyehköä muunnelmaa värikkäästi monenlaisin sävyin. Melodisen ja harmonisen pianoteoksen lopussa energinen Moilanen otti flyygelistä ulos varmasti kaiken minkä voi.
Taidemaalari Viktor Hartmannin muistonäyttely pidettiin vuonna 1873. Näyttelyn innoittamana taiteilijan ystävä Modest Musorgski sävelsi pianolle sarjan Näyttelykuvia .
Venäläissäveltäjän teos koostuu kymmenestä karaktäärikappaleesta, joista kukin kuvaa yhtä taulua. Keskiviikkoillan soiva taidenäyttely oli värikylläinen ja elävä. Kuoriutumattomat kanapojat kierivät pesissään edestakaisin, rikkaan ja köyhän juutalaisen keskustelu kävi kiihkeänä ja katakombit olivat pimeitä ja syviä. Limoges'n torin vilkasta menoa kuvasivat muun muassa kipakat toistosävelet, joissa taiteilija Moilasen kädet kävivät kuin kone.
Noita-akka Baba-jaga pani puolestaan niin soittajan kuin soittimenkin koville.
Musorgskin Näyttelykuvia ei olekaan suotta verrattu Franz Lisztin pianoteoksiin, jotka asettavat pianistille huikeita teknisiä haasteita, joista Moilanen selvisi kunniakkaasti.
Elämyksellisen ja upean konsertin ylimääräisenä kuultu Pjotr Tsaikovskin Aamurukous soi Sibelius-museon konserttisalissa illan päätteeksi kuin hyvän yön toivotus.
HELENA HEIMOLA
• Pianoaura-festivaalin konsertti Sibelius-museossa 29. 3., Esa Moilanen, piano. Bach, Rahmaninov, Musorgski.
