Wien sai vanhan oopperan takaisin Mozartin juhlavuodeksi

TS/<br />Theater an der Wienin vanha sisäänkäynti, jota kutsutaan myös Papageno-portiksi. Keskimmäinen hahmo on Emanuel Schikaneder Papagenona.
TS/
Theater an der Wienin vanha sisäänkäynti, jota kutsutaan myös Papageno-portiksi. Keskimmäinen hahmo on Emanuel Schikaneder Papagenona.

MARITA VIHERVUORI

Wolfgang Amadé Mozartin musiikki kaikuu taas Theater an der Wienissä. Mestarin juhlavuoden kunniaksi teatteri palautetaan oopperataiteelle, ja siitä tulee Wienin kolmas oopperatalo, joka poikkeaa Valtionoopperasta ja Volksoperista siinä, ettei se ole repertuaariteatteri. Ohjelmassa on yksi kappale kerrallaan, kuten oli käytäntö Mozartin aikaan.

Taikahuilun rahoittama

Mozart ei koskaan nähnyt Theater an der Wieniä, sillä se avattiin vasta 1801. Säveltäjä on kuitenkin tietämättään sen rahoittaja. Mozart nimittäin sävelsi oopperan Taikahuilu auttaakseen vanhaa ystävänsä Emanuel Schikanederia , joka kirjoitti siihen libreton ja lauloi Papagenon roolin.

Mozart oli tutustunut Schikanederin kiertävään teatteriin jo Salzburgissa. Myöhemmin Schikanederin vaimo peri huonokuntoisen laitakaupunkiteatterin Wienissä. Taikahuilu ensiesitettiin tässä purkukypsässä rakennuksessa syyskuun 1791 lopulla, runsaat kaksi kuukautta ennen Mozartin kuolemaa.

Taikahuilu tuotti niin hyvin, että Schikaneder pystyi rakentamaan itselleen niillä rahoilla komean, Wienin suurimman, lähes 2000-paikkaisen teatterin. Ohjaajana, näyttelijänä, laulajana, teatterinjohtajana ja lavastajana Schikaneder oli teatterialan asiantuntija. Theater an der Wienistä tuli koko suuren Itävallan keisarikunnan ja Saksan hienoin ja uudenaikaisin teatteri, jonka "mukavuutta ja täydellisyyttä", "hyvää makua ja kauneutta" ylistettiin ympäri Euroopan. Se ylitti reilusti keisarillisen hoviteatterin.

Schikaneder osasi ottaa huomioon yleisön maun. Sekä aateli että rahvas havaitsivat uuden teatterin hyväksi. Ainoa huoli oli Wien-joki. Teatterinjohtaja pelkäsi sen hajun tunkeutuvan katsomoon. Tuolloin Wienin joet ja purot olivat vedenottopaikkojen lisäksi likaviemäreitä. Kuuluisa viemäriverkko rakennettiin myöhemmin koleraepidemian jälkeen.

Huomattava kantaesitys oli 1805 Ludwig van BeethoveninFidelio . Teatterissa ei esitetty vain näyttämöteoksia vaan myös konsertteja. Eroica ja monet muut Beethovenin teokset saivat kantaesityksensä Theater an der Wienissä mestarin itsensä johtamina.

Operetin mekka

Kauneimman ja suurimman ura loppui, kun Wienin Valtionooppera valmistui 1869. Theater an der Wienistä tuli yhä enemmän puheteatteri, ja kun operetti tuli muotiin, tämän taidemuodon mekka. Johann StraussinLepakon kantaesityksestä 1874 alkoi operetin kultainen kausi. Strauss sävelsi suuren joukon operetteja, joista monet ovat unohduksissa, mutta 1885 kantaesitetty Mustalaisparoni esiintyy yhä teattereiden ohjelmistoissa..

Johann Strauss ei tietenkään ollut ainoa operettisäveltäjä. Vielä nykyään tunnetaan sellaiset Theater an der Wienissä kantaesitetyt kappaleet kuin Carl ZellerinLintukauppias tai Carl MillöckerinKerjäläisylioppilas . Franz LeharinIloisen lesken kantaesitys oli 1905. Käytännössä kaikki kuuluisat operetit lähtivät maailmalle Theater an der Wienistä.

Ruotsin satakieli Jenny Lind oli Theater an der Wienin tähti 1840-luvulla. Ennen sen sulkemista 1936 viimeinen suuri tähti oli niin ikään ruotsalainen Zarah Leander , joka aloitti keskieurooppalaisen uransa Wienissä. Theater an der Wien jäi elokuvan jalkoihin ja perinteikäs teatteri rappeutui käyttämättömänä. Koko sodan ajan siellä asui lähinnä rottia ja talonmies viljeli näyttämöllä herkkusieniä.

Paluu oopperaksi

Wienin Valtionooppera tuhoutui pommituksissa sodan viime metreillä. Rotat häädettiin ja valtionooppera muutti Theater an der Wieniin. Kun jälleenrakennettu Valtionooppera marraskuussa 1955 avattiin, Theater an der Wien jäi tyhjilleen. Tuolloin harkittiin sen muuttamista tavara- tai parkkitaloksi. Pelastajaksi tulivat Wienin juhlaviikot, jonka päänäyttämöksi se korjattiin.

Wienin juhlaviikot kestävät vain puolitoista kuukautta. Theater an der Wienistä kehittyi 1970-luvulta lähtien yhä menestyvämpi musikaaliteatteri. Sieltä ovat lähteneet maailmaa valloittamaan lukuisat itävaltalaiset musikaalit, joista Elisabeth on ehtinyt Turkuunkin.

Käynnissä oli myös kiivas keskustelu siitä, että hyvän akustiikan omaava, massiivista Valtionoopperaa intiimimpi Theater an der Wien olisi sopivin paikka erityisesti Mozartin oopperoille. Lopulta oopperanystävät voittivat ja Mozartin syntymäpäivästä lähtien Theater an der Wien on taas ooppera.

Ensimmäisenä vuoroon pääsi Mozartin syntymäpäivänä Idomeneo. Idomeneota seuraa maaliskuun alussa Lucio Silla ja lopussa La clemenca di Tito . Toukokuu ja lokakuu menevät Taikahuilun merkeissä, ja välissä ovat Cosi fan tutte ja Don Giovanni . Kuten Schikanederin aikaan teatterissa järjestetään myös konsertteja. Esiintyjinä on nimekkäitä tähtiä kuten Rudolf Buchbinder , Gidon Kremer tai Maurizio Pollini . Theater an der Wienissä on myös uusien oopperoiden kantaesityksiä, ensimmäisenä Bernhard LanginI hate Mozart.