Pieni poika liikehtii levottomasti ja kokeilee kasvoillaan erilaisia ilmeitä ikään kuin testaten, miten ne vaikuttavat häntä katsovaan aikuiseen. Poika seisoo yksiväristä taustaa vasten. Ollaanko nyt valokuvaajan studiossa otattamassa lapsesta kuvaa sukulaisille annettavaksi vai onko käynnissä koulukuvaus?
Santeri Tuorin (s. 1970) Muotokuvia -näyttely Wäinö Aaltosen Studiossa esittelee viisi Tuorin videoteosta. Asetelma on kaikissa teoksissa samankaltainen. Kohdehenkilö poseeraa kuvaajalle selkeää taustaa vasten. Tuori käyttää teoksissaan kahta päällekkäistä kuvaa; mustavalkoiselle valokuvalle projisoidaan värillinen hitaasti liikkuva kuva, jolloin syntyy vaikutelma epätarkkuudesta. Aivan hetkellisesti kuvat saattavat osua melkein päällekkäin.
Varsinkin lapsia esittävät Mörkö ja Liina tuntuvat melkein pelottavilta. Viaton, suloinen lapsi keimailee kameralle ja hymyilee. Hän ei kuitenkaan jaksa olla kiltisti paikallaan kovin kauaa, vaikka kuvanottamistilanne sitä edellyttäisikin. Lapsi alkaa vääntelehtiä ja ilmehtiä kyllästyneenä, irvistellä ja lopulta tuijottaa katsojaa syyttävän näköisenä.
Päällekkäin sijoitetut kuvat saavat aikaan sen, että suloinen hymy peittyy irvistykseen ja kasvonpiirteet vääntyvät muodottomiksi. Mörkö -teoksessa pikkupoika esittää mörköä ja ilmehtii pelottavasti. Välillä kasvonpiirteet katoavat melkein kokonaan ja välillä jokin kasvonpiirre korostuu painajaismaisella tavalla, kuten mustana ammottavat silmäaukot. Suojelemme niin voimakkaasti käsitystämme lapsuudesta viattomuuden ja koskemattomuuden aikana, että rappioon ja kuolemaan viittaavaa mielikuvaa on vaikea hyväksyä.
Pysähtynyt ja liikkuva kuva tuovat teokseen näennäisesti kaksi aikaulottuvuutta: menneen ja nykyhetken. Mallina toimivasta henkilöstä syntyy laajennettu muotokuva. Teoksissa Kati ja Céci malleina on aikuisia, jotka käyttäytyvät kuvattavina ollessaan niin kuin aikuiset yleensä. Kumpikin yrittää pitää saman ilmeen ja asennon, mutta Cécin suu kääntyy vähitellen hymyyn. Kahden kuvatyypin päällekkäisyys saa miettimään, kuinka vähän tavallinen valokuva mallista todella kertoo. Se näyttää vain yhden ainoan hetken, siinä kaikki.
Wäinö Aaltosen museon Studio on tilana liian pieni usealle videoteokselle. Kun yhdeltä seisomalta voi samanaikaisesti seurata montaa eri teosta, vaikutelma on sekava. Nyt teokset pyrkivät vuoropuheluun keskenään, mikä ei ole teoksille eduksi, tuskin Santeri Tuorin tarkoituskaan. Yksi tai enintään kaksi teosta on mielestäni sopiva määrä tähän tilaan.
MIA TYKKYLÄINEN
• Santeri Tuori: Muotokuvia - Porträtt Wäinö Aaltosen museon Studio (Itäinen Rantakatu 38) 30.4. saakka.
