Ruutu ruudulta

TS/Timo Jerkku<br />Animaatio-ohjaaja Priit Pärn ei halua moralisoida, vaan kertoa tarinoita. - En pysty tekemään vakavia ja pateettisia juttuja, vaan niissä on aina mukana itseironiaa.
TS/Timo Jerkku
Animaatio-ohjaaja Priit Pärn ei halua moralisoida, vaan kertoa tarinoita. - En pysty tekemään vakavia ja pateettisia juttuja, vaan niissä on aina mukana itseironiaa.

KAISA KUJANPÄÄ

Animaatio-ohjaaja Priit Pärn on tottunut siihen, että tapahtumat kasautuvat. Syksyllä miestä on viety maasta toiseen vierailevaksi opettajaksi animaatiokouluihin sekä elokuvafestivaalien tuomaristoihin ja päävieraaksi, viimeksi Moskovan lasten- ja nuortenelokuvafestivaalille sekä Kiovan talvisille Krok-festivaaleille.

Nyt Turun animaatiokoulutuksen taiteellisena johtajana jo sen alusta asti toiminut Pärn on palannut kaupunkiin opettamaan uutta animaatiopolvea. Tai oikeastaan hän ei pidä itseään opettajana.

- Olen elokuvantekijä, joka on sattumalta opettajan virassa. Jos kaikki menee hyvin, opettaminen on prosessi, jossa oppilaistani tulee kollegojani, Pärn sanoo.

Vaikka Turun taideakatemian animaatioluokassa ovatkin nokikkain kansainvälinen animaatiokonkari ja oppilaat, pyrkii Pärn pitämään etäisyyden mahdollisimman pienenä.

- Pidän itseäni valmentajana, joka tietää, mitä tehdä, että tulisi hyväksi animaationtekijäksi. On sitten oppilaasta kiinni, minkä verran hän haluaa tulla mukaan.

Tarinoiden kertoja

Animaatio-ohjaaja Pärn on tehnyt uransa aikana kymmenkunta täysipitkää, eli maksimissaan puolituntista animaatiota. Ne ovat saaneet lukuisia palkintoja.

- Kun ajatellaan, että tein ensimmäisen elokuvani vuonna 1977, lähes 30 vuotta sitten, olen tehnyt niitä suht vähän. Olen oppinut, etten tee liian monia juttuja samaan aikaan.

Nyt animaatioita syntyy puolentoista vuoden välein. Viimeksi hän teki Viroon sijoitettujen CIA:n superagenttien seikkailuista kertovan Frank & Wendyn (2005) yhdessä virolaiskollegoiden kanssa. Sitä edellinen, Karl ja Marilyn (2003) oli animaatio, jossa kuuluisuuteen kyllästynyt Karl Marx tapaa julkkikseksi hinkuavan Marilyn Monroen.

Pärnin animaatiot ovat hauskoja ja absurdeja, mutta ne perustuvat kummalliseen todellisuuteemme.

- Tajusin aika alussa, mitä haluan elokuvillani sanoa. En halua sanoa niillä mitään, vaan kertoa tarinoita. En halua moralisoida, opettaa tai luoda malleja, joissa tämä on oikein tai väärin. Sellainen minä olen. En halua, enkä pysty tekemään vakavia ja pateettisia juttuja, vaan niissä on aina mukana itseironiaa.

Turun koulukunta

Sama tarinallisuus ja absurdit vivahteet ovat turkulaisen koulukunnan piirteitä. Turkulaisessa animaatiossa on usein vahva tarina, joka kerrotaan ilman sanoja, ja niissä voi tapahtua kaikenlaista outoa ilman, että outous on niiden päämäärä.

- Jotenkin se vain tulee läpi, vaikka yritän välttää omaa vaikutustani oppilaiden töihin. Siksi en juurikaan näytä ensimmäisen vuoden opiskelijoille omia elokuviani, sillä heidän pitää löytää oma tyylinsä.

Luovaa ihmistä koulutettaessa pitää pystyä säilyttämään kunkin omat piirteet ja olemus. Opettaja vain vetää oppilaat sisään animaation maailmaan.

- Jokaisella taiteenlajilla on oma kielensä, niin myös animaatiolla. Animaatiossa emme näe vain sitä, minkä oikeasti näemme. Esimerkiksi Tom ja Jerry eivät ole vain kissa ja hiiri, vaan ne ovat samalla myös iso ja pieni sekä ovela ja tyhmä, Pärn kuvailee.

Tarinat pitää oppia kertomaan animaation kielellä, liikkuvan kuvan ja äänen avulla.

Pään ja käden käyttöä

Turussa on alusta asti satsattu sisältöön - ideoihin ja käsikirjoitukseen.

- Monessa suuressakin alan oppilaitoksessa erilaiset tekniikat nousevat pääosaan sisällön kustannuksella. Maailmassa on paljon hyviä animaattoreita ja visuaalinen puoli on korkealla tasolla, mutta käsikirjoitukset ovat animaatioiden heikko paikka ja hyviä käsikirjoittajia on vähän.

Pienen kielialueen - oli se sitten Suomi tai Viro - tarinat eivät voi perustua pelkkään tekstiin.

- Esimerkiksi briteillä on paljon animaatioita, joissa tarina voi olla sanoina tai lauseina, mutta englantia ymmärretäänkin kaikkialla. Suomessa tekstillä on animaatiossa yleensä vain pieni rooli, sillä aina pitää miettiä, miten se ymmärretään muualla maailmassa.

Neljän minuutin animaatiopätkä voi vaatia käsikirjoituksen tekemisen jälkeen puolen vuoden työn, jossa "käytetään vain kättä, ei päätä". Siksi päänkäyttämiseen, eli käsikirjoitukseen ja ideointiin pitää panostaa.

- Ideat jotka tulevat kevyesti, ovat niitä, jotka ovat tulleet kevyesti jo tuhannesti eri puolilla maailmaa. Siksi pitää oppia tekniikoita, jotka vievät kliseetasolta korkeammalle tasolle, sinne missä ei ole vielä käyty. Alalla ei voi tehdä jo tehtyjä juttuja, vaan pitää tehdä uutta yllättävistä näkökulmista.

Koulutuksessa elokuvien tekeminen aloitetaan vasta toisen vuoden aikana. Ensimmäinen vuosi on ideoinnin ja käsikirjoittamisen harjoittelua. Siihen käyvät esimerkiksi karikatyyrit.

- Ne ovat pelkistettyjä elokuvia. Karikatyyrissä on vain yksi kuva tai freimi, jonka kautta kerrotaan koko tarina. Se on hyvä alku käsikirjoituksen opettelemiselle.

Puutarhasta studioon

Myös Priit Pärn itse aloitti animaatiouransa yhden freimin tarinoista, pilapiirroksista. Tarton yliopistosta biologiksi valmistunut Pärn työskenteli Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa vuoteen 1976 asti, jolloin hän päätti heittäytyä taiteelliselle alalle. Koska hän oli tunnettu pilapiirtäjä, tarjosi Viron tunnetuin animaatiostudio Tallinnfilm hänelle töitä.

Viron itsenäistyttyä vuonna 1991 Tallinnfilm lopetti toimintansa ja sen perintöä jatkoivat nukkeanimaatioita tuottava Nukufilm ja piirrosfilmeihin keskittynyt Eesti Joonisfilm, jonka 25-30 hengen studiossa on tehty kaikki Pärnin omat animaatiot.

- Ohjaaja tekee käsikirjoituksen, suunnittelee hahmot ja piirtää storyboardin, mutta animaattorit tekevät muut työt. En animoi itse, vaan animaattorit ja välivaihepiirtäjät ovat sitä varten. Minun käteni ei yleensä ole koskettanut sitä kuvaa, jonka katsoja näkee, Pärn selittää.

Vaikka Pärnin mukaan Joonisfilm on paras paikka tehdä animaatioita, Virossa on yhä myös halvempi tehdä animaatioita kuin Suomessa alhaisemman palkkatason takia.

Pilapiirrosten lisäksi Pärn tekee grafiikkaa ja hiilipiirroksia, jotka ovat kiertäneet kymmenissä kansainvälisissä näyttelyissä. Hän on kuvittanut myös kirjoja, esimerkiksi Kari Hotakaisen lasten- ja nuortenkirjoja.

Pärnin mukaan taiteellisella alalla pitää joustaa ja tehdä independent-elokuvien lisäksi myös kaupallisia töitä. Yhtä monipuolisiksi hän kouluttaa oppilaitaankin.

- Opetuksen ideana on, että oppilaasta tulee niin laaja visuaalisen alan asiantuntija, että hän voi toimia missä tahansa työssä mainosalalta lastenkirjakuvittajaksi asti.

Ei mitään rutiinielämää

Turun animaatiokoulutus alkoi vuonna 1994. Jo sitä ennen silloinen Turun taiteen ja viestinnän oppilaitos oli pitänyt puolivuotisen nukkeanimaation kurssin, jossa Pärn oli opettajana.

- Kun aloitimme animaatiokoulutuksen, ihmiset kysyivät, olemmeko hulluja, kun aiomme kouluttaa Suomeen 12 animaattoria.

Ensimmäiset opiskelijat valmistuivat tammikuussa 1998.

- En ole kuullut, että yksikään heistä olisi kuollut nälkään. Mutta on selvää, ettei tällä alalla voi luvata rutiinielämää, vakiintunutta yhdeksästä viiteen työtä ja säännöllistä kuukausipalkkaa. Työssä pitää olla jatkuvasti liikkeellä ja metsästää mahdollisuuksia.

- Se, onko lahjakas taiteilija vai ei, ei ratkaise niinkään tuleeko ihmisestä elokuvantekijä. Tärkeämpää on, että on kyky aloittaa prosessi ideasta ja viedä se loppuun asti.

Nyt takana on 12 vuotta animaatiokoulutusta ja kasvamassa on neljäs animaatio-opiskelijoiden polvi. Vuonna 1997 Tutvo yhdistettiin osaksi Turun ammattikorkeakoulua ja nelivuotisesta animaatiokoulutuksesta tuli osa taideakatemian viestinnän koulutusohjelmaa. Eikä aika ole ajanut animaation ohi, päinvastoin.

- Maailma on muuttunut. Videopelit ja kännykät kasvattavat suosiotaan ja ihmisellä, joka hallitsee ruutu ruudulta -ajattelun on lukemattomia mahdollisuuksia.

Kolmiosta neliöön

Priit Pärnin alkaa tehdä seuraavaa omaa animaatiotaan syksyllä. Siinä on yhtymäkohtia vuonna 1982 valmistuneeseen 18-minuuttiseen Kolmioon ( Kolmnurk ), joka on kolmiodraama avioparin ja keittiön hellan alla asuvan pikkumiehen suhteista

- Käsikirjoitus on kesken, mutta tiedän jo, että siinäkin tehdään ruokaa. Animaatioon tulee kaksi miestä ja kaksi naista, joten se on sitten neliö.

Kun Pärn katsoo aiempia töitään, ymmärtää hän niiden yhtymäkohdat silloiseen elämäänsä.

- Yksi selvä viiva on Neuvostoaikana tehtyjen ja sen jälkeen tehtyjen töiden välillä. En tiedä, näkevätkö muut sitä, mutta sitä rajapyykkiä ennen töitä piti tehdä hyvin kapeassa käytävässä.

Osa Pärnin töistä, kuten vuonna 1987 valmistunut Aamiainen ruohikolla kritisoi neuvostoelämää.

- Millaisen vain romaanin voi aina kirjoittaa, mutta elokuvan pystyi tekemään vain, jos se hyväksyttiin ja sai tuotantorahat. Se oli peliä reunalla, sallittujen ja ei-sallittujen asioiden välillä ja mukana oli tiettyä huijaustakin. Mutta aina oli selvää, missä se muuri oli. Kun muuri hävisi, monelta hävisi myös motivaatio, Pärn kertoo.

Hän itse löysi avautuneen maailman, jossa oli monia vaihtoehtoja. Viron studiokin pysyi pystyssä, toisin kuin monessa muussa maassa.

- 1990-luvun alussa vahvat animaatiomaat Puola, Tshekki, Unkari ja Bulgaria kaatuivat. Kun valtion rahoitus loppui ja työt muuttuivat lännen alihankintatöiksi, elokuvat, jotka olivat olleet osa kansallista kulttuuria hävisivät täysin.

Kansainvälisiä painopisteitä

Isojen maiden, kuten Englannin ja Ranskan merkitys kansainvälisessä animaatiomaailmassa korostuu, koska niistä tulee enemmän töitä kuin pienistä maista.

Siitä huolimatta Turun ammattikorkeakoulun taideakatemian animaatiokoulutus nimettiin vuoden 2003 parhaaksi animaatioalan kouluksi kansainvälisillä Ottawan animaatiofestivaaleilla Kanadassa.

- Me ollaan niin hyviä, Priit Pärn naurahtaa ja muistuttaa, että kisassa on mukana "kerman kermaa", kuten Lontoon Royal College of Art, jonka oppilastyöt ovat korkeamman tason koulutuksesta.

Animaation painopisteet ovat kulkeneet maasta maahan. Esimerkiksi Kanada ei Priit Pärnin mukaan ole enää niin hallitseva kuin se oli ennen ja muutkin vanhat animaatiokeskukset ovat saaneet kilpailijoita.

- Taso on tullut tasaisemmaksi ja eri maista tulee hyviä tekijöitä, hän korostaa.

Vaikka Suomessa on tehty pitkään animaatioita, eivät monet suomalaiset ole ylittäneet kansainvälistä rimaa. Pärn uskoo kuitenkin, että nyt Suomen tasolla kohonneet tekijät ovat kansainvälisestikin kuumaa valuuttaa.

Naapurimaa Viro on kuitenkin vielä kaukana edellä.

- Täytyy pitää kotimaan puolta, mutta totuus on, että Viro on animaatiomaailmassa jatkuvasti esillä. Siellä kukaan ei kysy, missä Viro on, eikä minun tarvitse selittää, että se on pieni maa Suomen lähellä. Animaatiomaailmassa se menee toisin päin.

Entä jos suunta joskus kääntyisikin?

- En ole siitä kateellinen, kun siinä on omat sormetkin pelissä, Pärn lupaa.

TS/Timo Jerkku<br />Priit Pärn on toiminut Turun animaatiokoulutuksen taiteellisena johtajana jo vuodesta 1994 asti. Opiskelijat Simo Ruotsalainen ja Ville Korpela (oik.) saavat tukea nukkeanimaation teossa.
TS/Timo Jerkku
Priit Pärn on toiminut Turun animaatiokoulutuksen taiteellisena johtajana jo vuodesta 1994 asti. Opiskelijat Simo Ruotsalainen ja Ville Korpela (oik.) saavat tukea nukkeanimaation teossa.
TS/<br />Frank & Wendy
TS/
Frank & Wendy
TS/<br />Karl ja Marilyn
TS/
Karl ja Marilyn
TS/<br />1895
TS/
1895
TS/<br />Porkkanoiden yö
TS/
Porkkanoiden yö
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.