Andell löysi aarteen

TS/Markku Ojala<br />Pia Andell sai filmikeloja, joiden päällä luki epäintresanttia. Keloista paljastui Viipurin kuvauksia, joissa vilahtaa myös sotamarsalkka Mannerheim.
TS/Markku Ojala
Pia Andell sai filmikeloja, joiden päällä luki epäintresanttia. Keloista paljastui Viipurin kuvauksia, joissa vilahtaa myös sotamarsalkka Mannerheim.

REETTA KEMPPI

Aina elokuvan tekeminen ei vaadi suurta kuvausporukkaa ja kuvausjärjestelyjä, vaan arvokkaan elokuvan voi tehdä myös penkomalla ihmisten ullakkokamarien muistoja.

Dokumenttielokuvaohjaaja Pia Andell löysi ainekset uuteen elokuvaansa kahdesta pahvilaatikosta. Andellin uusin dokumenttielokuva Hetket jotka jäivät sai kotimaan ensi-iltansa keskiviikkona DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalilla Helsingissä.

Elokuva on kollaasi Turun yliopistollisen keskussairaalan U-sairaalankin suunnitelleen arkkitehtipariskunta Martta ja Ragnar Ypyän vuosina 1938-49 kuvaamista kaitafilminpätkistä.

- Olen kierrätysihminen. Minusta on mukavaa löytää ja käyttää uudelleen jo kuvattua materiaalia, Andell paljastaa.

Rakkaus kaitafilmiin

Turussa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Andell kasvoi kaitafilmikameroiden käydessä ympärillä. Hänen vanhempansa ja kummitätinsä olivat innokkaita kaitafilmikuvaajia. Myös Andell itse opetteli kameran käytön ja rakkaus kaitafilmeihin on säilynyt tähän päivään saakka. Hän käytti kaitafilmiä jo vuonna 2001 valmistuneessa dokumentissaan Pieni elokuva sisaruussuhteista , jossa oli sekä Andellin itsensä että hänen vanhempiensa kuvaamaa materiaalia.

- Kiehtovinta kaitafilmeissä on kuvaajan ja kuvattavan välinen suhde. Kaitafilmeissä ei leikitä, että kameraa ei olisi olemassa kuten yleensä nykyisin tehdään.

Muutama vuosi sitten Andell toteutti Taideteollisen korkeakoulun dokumenttielokuvan professorin Kanerva Cederströmin kanssa hankkeen, jonka tavoitteena oli kerätä talteen vanhoja kaitafilmejä. Kaitafilmeistä koostettiin lyhyitä elokuvia projektin yhteistyökumppanin Yle Teeman esitettäviksi.

Hankkeen kautta Andell sai Ragnar ja Martta Ypyän lapsilta pahvilaatikon, joka sisälsi filmikeloja. Osan päällä luki teksti "epäintressanttia". Filmikeloista paljastui Ypyän pariskunnan kuvauksia Viipurista, Helsingistä ja Tukholmasta. Kuvauksen kohteena oli oma perhe ja kaupunkiarkkitehtuuri. Ragnar Ypyä toimi sodan aikana Viipurin kaupunginarkkitehtina. Pommitetun kaupungin kuvissa vilahtaa myös sotamarsalkka Mannerheim.

- Kuvamateriaali oli poikkeuksellisen hienoa. Lisäksi sillä oli historiallinen merkityksensä, tuollaisia kuvia ei tule missään vastaan, Andell vakuuttaa.

Ypyöiden lapset toimittivat Andellille myöhemmin toisen pahvilaatikon, joka sisälsi Martan ja Ragnarin kirjeitä toisilleen ajalta, jolloin pariskunta eli erossa sodan ja pula-ajan takia. Kirjeistä rakentui tarina kuvien päälle.

Henkilöiden kautta

Andell on jo aiemmin luonut vahvoja kuvauksia yhteiskunnan ilmiöistä ja historiasta luontevien henkilösuhteiden avulla esimerkiksi dokumenteissaan Pere Lachaise - necropolis (1995), Seitsemän syytä käydä hautausmaalla (1999) ja Laiva (1999). Myös tuoreimmassa elokuvassa intiimit kirjeet kaipauksesta ja perhekuvat luovat läheisyyden tuntua, vaikka ohjaaja ei ehtinyt tavata dokumentin jo 1980- ja 1990-luvun alussa kuolleita päähenkilöitään.

- Martan ja Ragnarin lapset sanoivat, että tunnen heidän vanhempansa tuolta ajalta paremmin kuin he itse. Minusta tuntuikin, että kirjeiden kautta loin henkilökohtaisen suhteen päähenkilöihin.

Andell onkin huolissaan, mitä historiasta jää jäljelle, kun ihmiset eivät lähetä enää kirjeitä. Tekstiviestit ja sähköpostit eivät säily enää tuleville sukupolville.

Seuraavan aikamatkan Andell tekee naurun historiaan.

- Nauru on vähentynyt tutkimusten mukaan 1950-luvulta lähtien. Pohdin myös mitä tapahtuu leikille aikuisiässä. Elokuva koostuu henkilökohtaisesta tasosta ja siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Pia Andellin Hetket jotka jäivät DocPoint-elokuvafestivaalilla Helsingissä la 28.1.