Pirulle pikkusormi

Lapsille suunnattu kauhuviihde on viime vuosina lisääntynyt - jos ei räjähdysmäisesti, niin ainakin huomattavasti. Tässä nosteessa on ilmeisesti valittu suomennettavaksi arvostetun lastenkirjailija Philip Pullmanin varhaistuotantoon kuuluva Count Karlstein (1982).

Yli kaksikymmentä vuotta vanhaksi lastenromaaniksi Kreivi Karlstein ei ole ollenkaan hassumpi löytö. Pullman osaa luoda ympäristön ja pysyä siinä mestarillisesti. Synkkä Karlsteinin sukulinna Alppien rinteillä, sveitsiläinen majatalo ja kylää ympäröivä demoninen metsä herättävät eloon vuoden 1816 lokakuun pelottavat ja ihmishenkiäkin vaatineet tapahtumat. Sankariksi nousee nuori palvelustyttö Hildi, jonka rohkeus ja oma-aloitteisuus pelastaa paitsi orvot sisarukset Lucyn ja Charlotten hirviömäisen setänsä kynsistä, myös saattaa onnelliselle polulle useita muita juoneen kytkeytyviä ihmiskohtaloita.

Kirjan esipuheessa Pullman paljastaa harvinaisen paljon Kreivi Karlsteinin synnyn taustoja, mikä tekee tässä tapauksessa kirjasta entistä kiinnostavamman. Teos on alun perin kirjoitettu koulunäytelmäksi ja näytelmänä se on myös helppo kuvitella. Runsaat ja jännittävät juonenkäänteet, voimakkaat henkilöhahmot, mukaan piristykseksi ripoteltu huumori ja rakkaus sekä kaksi orpoa lasta kunnioittavat selkeästi englantilaista näytelmäkirjallisuuden perinnettä. Tässä romaanissa ei pyritä hahmojen pään sisälle vaan nautiskellaan lajityyppien tuntemuksesta.

Selkeitä viitteitä tulevaankin on havaittavissa. Yksi Pullmanin tuotannon perusajatuksista on, että kaikki asiat liittyvät toisiinsa ja monimutkaiset yhteydet muodostavat eräänlaisen piiloleikin. Kreivi Karlsteininkin kiemurat ovat hankalasti hahmoteltavissa, vaikka langat lopussa solmitaan yhteen. Myös aikaisemmin suomennettu saturomaani Kellopeli eli kuinka kaikki vedettiin käyntiin toistaa Kreivi Karlsteinin majatalo-miljöön sekä useita motiiveja kelloista paholaiseen. Näin piiloleikkiä käydään sekä kirjan sisällä että sen ulkopuolella.

Romaaniversiossa Pullman on varannut vaihtuville kertojille voimakkaat roolit. Olisi hauska nähdä, miten asia on ratkaistu alkuperäisessä näytelmässä. En yhtään epäile, etteikö teos toimisi lavalla loistavasti, mutta paperilla ainakin Pullmanin upeat tarinankertojan taidot pääsevät oikeuksiinsa.

MARI VIERTOLA

• Philip Pullman: Kreivi Karlstein. Suomentanut Helene Bützow. Tammi 2005.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.