Kynä kantaa vuosikymmenestä toiseen

TS/Natalia Kopkina<br />Kirjallisuudentutkija Kati Launis on järjestänyt Hiiskun sisarusten arkiston. Turkulaistaiteilija Liisa Tanner maalasi muotokuvat Aune (vas.), Helka ja Kyllikki Hiiskusta.
TS/Natalia Kopkina
Kirjallisuudentutkija Kati Launis on järjestänyt Hiiskun sisarusten arkiston. Turkulaistaiteilija Liisa Tanner maalasi muotokuvat Aune (vas.), Helka ja Kyllikki Hiiskusta.

JOUKO GRÖNHOLM

Turun Yliopistosäätiön myöntämä rahoitus on mahdollistanut turkulaisen kulttuurielämän historiaa valaisevan ainutlaatuisen arkiston järjestämisen. Legendaariset Hiiskun sisarukset Aune , Kyllikki ja Helka olivat monilla tavoin Turun kirjallisen elämän keskeisiä hahmoja useiden vuosikymmenten ajan.

Huolellisesti järjestetty arkisto siirtyy aikanaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmiin. Mahdotonta ei ole sekään, että julkaisemattoman aineiston jokin osa näkee joskus päivänvalon.

Koskenniemen piirissä

Sisarukset Aune (1902 - 1978), Kyllikki (1905 - 1966) ja Helka (1912 - 1962) Hiisku omistivat elämänsä kirjallisuudelle. Pitkään he kuuluivat V. A. Koskenniemen kirjallisen piirin aktiivisimpiin jäseniin. Asuntonsa ja osan jäämistöstään he testamenttasivat Koskenniemen nimikkoseuralle, joka omalla tavallaan yhä jatkaa kirjallisen piirin perinnettä. Sisarusten viimeinen osoite Turussa oli Läntinen Pitkäkatu 26 C; rautatieaseman puistikon tuntumaan he muuttivat 1956.

Nuorena Suomen Kuvalehden novellikilpailun voittanut Aune julkaisi sisarkolmikon elämänvaiheita sivuavan persoonallisen romaanin Kun talo on valmis, tulee kuolema (1933) ja elämäkerrallisen teoksen Kaarlo Sarkia - uneksija ja kilvoittelija (1972). Jännittävää on, että arkisto sisältää Aunelta suuren määrän julkaisemattomia käsikirjoituksia, joihin kuuluu muun muassa sota-aiheisia novelleja ja salapoliisiromaani.

Kyllikin kynästä lähti matkakirja Italia valinkauhassa (1945). Hänen monista lehtikirjoituksistaan sopii muistaa esimerkiksi Koskenniemen piirin toimintaa käsittelevä artikkeli Hopeapeili -lehdessä 1962; tästä tekstistä on helposti arvattavissa viljalti niitä monipuolisia ja ennakkoluulottomia virikkeitä, jotka kannustivat kaikkia sisaruksia poikkeukselliseen kirjalliseen toimeliaisuuteen.

Balladirunoutta ja myyttien maailmaa

Helka oli lyyrikko, jonka ominaislaatu näkyy parhaiten balladirunoudessa ja myyttisen perinteen soveltamisessa. Häneltä ilmestyivät kokoelmat Muuttolintu (1946) ja Karannut tuli (1948); valittujen runojen postuumi kokoelma Iltalaulu (1971) sisältää myös aikaisemmin julkaisemattomia tekstejä, esimerkiksi kantaatin Mestarinkadulle valmistuneen Turun normaalilyseon rakennuksen vihkiäisjuhlaan 1950-luvun lopulta. Helka myös suomensi sekä proosaa että lyriikkaa virosta ja italiasta. Hän esitteli suomalaisille lukijoille esimerkiksi Lydia Koidulaa , Marie Underia ja Eugenio Montalea .

Kaikki kolme sisarusta työskentelivät monilla vuosikymmenillä myös opettajina. Helkan ja Kyllikin uraan sisältyi lisäksi toimittajan töitä; Helka oli toisen maailmansodan vuosina Turun ylioppilaslehden päätoimittaja, silloin vielä sisarusten varhaisvuosikymmenten sukunimellä Heinonen .

Kun Francesco Rosin elokuva Kristus pysähtyi Eboliin saapui Suomeen neljännesvuosisata sitten, harva huomasi, että filmin perustana oleva kirja oli ilmestynyt suomeksi jo rutkasti aikaisemmin. Carlo Levin romaani Jumalan selän takana liitettiin WSOY:n Eurooppa-sarjaan jo 1950-luvulla. Suomentaja oli - Helka Hiisku.

Kiintoisaa on, että kun sisarukset haastatteluissa kertoivat taustoistaan, he mainitsivat erityisesti isänsä, joka oli tunnettu lietolaisten tarinoiden oivallisena muistajana ja kertojana. Molemmat vanhemmat harrastivat kirjallisuutta; äidinäiti puolestaan taisi suorastaan rajattomat määrät kansantarinoita.

Kirjeenvaihdosta lehtileikkeisiin

Hiiskun sisarusten arkiston on järjestänyt kirjallisuudentutkija Kati Launis , joka kuuluu Koskenniemen nimikkoseuran johtokuntaan.

- Arkistoyksiköt on aakkostettu tekijän mukaan ja edelleen nimikkeiden mukaan, Kati Launis kertoo.

- Arkiston järjestelytyön saattoivat alulle jo 1980-luvun alkupuolella Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden oppiaineen tutkijat. Tämä on auttanut omaa työskentelyäni.

Kati Launis mainitsee, että aineisto ulottuu todistuksista, kirjeenvaihdosta ja käsikirjoituksista lehtileikkeisiin, painotuotteisiin ja valokuviin. Koteloissa ja laatikoissa on viljalti aineistoa, joka liittyy paitsi sisaruksiin myös esimerkiksi Lauri Viljaseen ja Yrjö Kaijärveen .

Erityisen läheinen sisaruksille oli varhain kuollut runoilija Kaarlo Sarkia . Kahdestakin vieraskirjasta löytyy Sarkian käsin kirjoittama kuuluisa runo Älä elämää pelkää , jonka runoilija päiväsi loppiaisena 1934. Aune Hiisku oli arvioinut Sarkian esikoiskokoelman Kahlittu viisi vuotta aikaisemmin: jouluaattona 1929 Turunmaa -lehdessä.

TS/Hiiskun sisarusten arkisto<br />Helka ja Kyllikki (puhelimessa) Hiisku kuvattiin turkulaisessa asunnossaan 1950-luvun puolimaissa.
TS/Hiiskun sisarusten arkisto
Helka ja Kyllikki (puhelimessa) Hiisku kuvattiin turkulaisessa asunnossaan 1950-luvun puolimaissa.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.