Amerikan Psyko karkuteillä

TS/Markku Ojala<br />Bret Easton Ellisin tuoreen Lunar Park -romaanin päähenkilön nimi on Bret Easton Ellis.
TS/Markku Ojala
Bret Easton Ellisin tuoreen Lunar Park -romaanin päähenkilön nimi on Bret Easton Ellis.

TUOMO KARHU

Lunar Park on hyvin erilainen kuin Glamorama ja sitä edeltäneet teokseni. Olen itse vanhempi, ja ikääntymiseni näkyy kirjoissanikin, aikamme kohutuimpiin, kehutuimpiin ja vihatuimpiin kirjailijoihin lukeutuva Bret Easton Ellis , 41, väittää.

Juuri suomeksi ilmestynyt Lunar Park on jo ehditty nostaa hänen tähänastiseksi pääteoksekseen.

Romaani on hämmästyttävä kummitustarina, jossa fiktio ja fakta sekoittuvat Ellisin aiempiakin teoksia hulvattomammin. Jotain kertoo romaanin päähenkilön nimikin: Bret Easton Ellis.

- Päätin kirjoittaa tämän kirjan jo 1989 ollessani joululomalla isovanhempieni ranchilla Nevadassa. Olin juuri saanut valmiiksi viimeisen version Amerikan Psykosta , enkä halunnut viettää toista kolmea vuotta kirjoittamassa samanlaista kirjaa, Kööpenhaminasta Helsinkiin Euroopan kiertueellaan saapunut Ellis toteaa.

- Lapsena ahmin muun muassa Stephen Kingin romaaneja, ja tajusin haluavani itsekin tehdä jotain sellaista.

Pitkään muhinut idea

Los Angelesissa ja New Yorkissa asuva Ellis kutsuu tunnetuinta romaaniaan Amerikan Psyko (1991, suom. 1993) hyvin henkilökohtaiseksi teokseksi. Siksipä hän halusikin Lunar Parkista mahdollisimman vähän henkilökohtaisen.

- Minulla oli kaksi ideaa, joista toinen oli Lunar Park ja toinen Glamorama (1998, suom. 1999). 1990-luvun alussa en kokenut vielä kykeneväni kummitustalokirjaan, koska tiesin, että sellaisen kertoja olisi luultavasti vanhempi ihminen, jolla on talo, joka on naimisissa ja jolla on lapsia.

- Ja koska olin tuolloin täysin kyllästynyt julkkiskulttuuriin, kävin käsiksi sitä aihetta käsittelevään Glamoramaan , jo esikoisteoksellaan Alta nollan (1985, suom. 1986) supertähdeksi noussut ja kadotetun sukupolven kummisedäksi julistettu Ellis kertoo.

Glamoraman valmiiksi saaminen vei kuitenkin kokonaista kahdeksan vuotta.

- Matkan varrelle mahtui kaikenlaisia vaikeuksia, jotka osaltaan kypsyttivät Lunar Parkia . Vielä 1990-luvun alussa siinä ei ollut kummitusta, mutta isäni kuoli yllättäen 1992 ja noin puolitoista vuotta myöhemmin romaanissa yhtäkkiä oli kummitus.

Isän jättämää sotkua selvittämässä

Amerikan Psyko oli niin valtaisa menestys, ettei Ellis uskonut koskaan pystyvänsä kirjoittamaan myyvempää ja tunnetumpaa romaania tai luomaan henkilöä, josta muodostuisi lähimainkaan samanlainen aikansa ikoni kuin Patrick Bateman.

- Kirjoittaessani vielä pystyin hallitsemaan Batemanin hahmoa, mutta romaanin ilmestyttyä hahmo karkasi käsistäni ja tuli joksikin, mitä en pystynyt enää välttämättä allekirjoittamaan.

Täsmälleen sama tilanne siis kuin Lunar Parkin kirjailijapäähenkilöllä, joka huomaa Batemanin palanneen hänen elämäänsä.

Lunar Park muuttui rajusti siinä vaiheessa, kun rupesin kesällä 2000 todella kirjoittamaan sitä. Kirjasta alkoi muodostua kertomus minusta itsestäni yrittämässä käsitellä erittäin monimutkaista ja vaikeaa suhdettani isääni ja sitä kamalaa sotkua, jonka hänen kuolemansa viisikymppisenä jätti jälkeensä.

- Viimeisen kerran puhuin isäni kanssa neljä tai viisi kuukautta ennen hänen kuolemaansa. Se, ettemme olleet keskustelleet hänen kuolemansa alla, vainosi minua jälkeenpäin. Lunar Parkin kirjoittaminen oli minulle tavallaan sen anteeksi antamista, mitä en ikinä kuvitellut kykeneväni antamaan anteeksi. En koskaan rakastanut isääni, ja olin siitäkin hyvin vihainen.

Pohjimmiltaan kummitustarina

Niin paljon kuin Ellis isäänsä vihasikin, ilman juuri sellaista isää pojasta ei olisi tullut kirjailijaa.

- Hänen pelottavuutensa vuoksi pakenin lapsena kirjoihin ja minusta tuli myöhemmin kirjailija. Asetelma on siis hyvin monimutkainen.

Saadessaan Lunar Parkin valmiiksi Ellis huomasi yllätyksekseen kykenevänsä antamaan anteeksi isälleen.

- Yhtäkkiä taakka vain putosi harteiltani, ja isäni haamu ei enää vainonnut minua. Romaani ei mielestäni saisi olla tekijälleen mikään terapiasessio, mutta tässä tapauksessa se oli sitä.

Ellis kuitenkin korostaa korostamasta päästyään, että pohjimmiltaan Lunar Park on hyvin yksinkertainen kummitustarina.

- Teos kertoo miehestä, joka on aivan pohjalla, tarvitsee apua, kurottautuu naista kohti, yrittää saada yhteyden poikaansa ja muuttaa kummitustaloon. Toiko hän kummituksen mukanaan? Kuinka hän aikoo pelastaa itsensä ja perheensä? Näistä asioista romaanissani on kyse, eikä Bret Easton Ellisistä tai vaikkapa siitä, että pahoittelisin Amerikan Psykoa .