Näyttelijä Eeva Soivio vaihtoi
kajaanilaismökin turkulaiseen torppaan

TS/Jane Iltanen<br />- Turku on kaunis kaupunki, missä tuntee, että portit ovat auki joka paikkaan, näyttelijä Eeva Soivio sanoo.
TS/Jane Iltanen
- Turku on kaunis kaupunki, missä tuntee, että portit ovat auki joka paikkaan, näyttelijä Eeva Soivio sanoo.

IRMELI HAAPANEN

- Kun Kajaanin teatteri oli mökki, niin täällä Turussa on torppa, näyttelijä Eeva Soivio , 29, kuvailee edellisen ja tämänhetkisen työpaikkansa kokoeroa. Verrattuna pieneen kainuulaisteatteriin Turun kaupunginteatterin tilat vaikuttavat hänestä melkein ruhtinaallisilta, vaikka täkäläinen väki manaileekin tilanahtautta.

- Ai jaa. No, nämä talot ovat ihan erilaisia resursseiltaan ja tarpeiltaan. Kajaanissahan työskennellään vanhoissa puutaloissa, Soivio muistuttaa.

Kajaanin kaupunginteatterin tilat tulivat Eeva Soiviolle tutuiksi heti Teatterikorkeakoulusta valmistumisensa jälkeen vuonna 2002. Hän matkasi Kainuuseen kurssikavereidensa ohjaaja Samuli Reunasen ja näyttelijä Johannes Korpijaakon kanssa ja tuli toteuttaneeksi ja todistaneeksi yhtä viime vuosien kiintoisinta vaihetta suomalaisella teatterikentällä.

Kristian Smedsin johtama kausi Kajaanissa oli vahva, ja olen todella onnellinen, että sain juuri sillä hetkellä juuri sen porukan kanssa tehdä töitä. Ne kokemukset vaikuttivat voimakkaasti siihen, minkälaista teatteria haluan tehdä: sellaista, jolla on vahva sanoma ja vaikutus ihmisiin, Soivio sanoo.

Hän oli keskeisissä rooleissa Smedsin ohjaamissa Woyzeckissa ja Kolmessa sisaressa, Reunasen Tohtori Finckelmanissa sekä Fiikka Forsmanin viime keväänä ohjaamassa Huhtikuun noidassa . Yhteistyö Forsmanin kanssa jatkuu, tällä kertaa Turun kaupunginteatterin Solveigin laulussa .

- Olen iloinen, että Fiikka tarttui juuri tähän teokseen ja pääsin mukaan työryhmään. Minun näkökulmastani Solveig on jatkoa sille, mitä Kajaanissa tehtiin.

Erilaiset moraalit

Lassi Sinkkosen teos Solveigin laulu (1970) oli Soiviolle uusi tuttavuus.

- Luin ensimmäiseksi kirjan, joka imasi saman tien mukaansa. Katsoin myös jonkin verran tv-sarjaa mutta en tarkasti, koska halusin keskittyä omaan tulkintaani.

Kirjasta jäi Soiviolle päällimmäisenä mieleen väkivalta ja lapsen silmin nähty toivottomuus.

- Solveigin elämässä ei lapsena ole paljonkaan onnellisia asioita lukuunottamatta isoäitiä, Famua. Lopussa niitä tulee sitten enemmänkin esiin Jussin kautta.

Lapsen asema oli hyvin toisenlainen sodanjälkeisessä Suomessa kuin nyt. Lapsi ei kerta kaikkiaan voinut vastustaa vanhempiaan.

- Olemme pohtineet harjoitusten aikana paljon sitä, kuinka erilainen moraali silloin vallitsi esimerkiksi suhtautumisessa vanhempiin ihmisiin. Tässä asiassa menneestä voisi ottaa opikseen. Nykyään moraali on niin monessa asiassa lurpallaan, että se on välillä ihan pelottavaa, Soivio miettii.

Erilaiset elämän arvot selittyvät ainakin osittain siillä, että kansakunta eli niukkaa sotien jälkeistä aikaa.

- Esimerkiksi ruokaa kunnioitettiin ihan eri tavalla kuin nyt.

Tunnistettava maailma

Vuonna 1976 Seinäjoella syntynyt Soivio arvelee, että hänen lapsuutensa maailma oli vielä lähempänä Solveigin laulun aikaa kuin nykyistä.

- Maailma on muuttunut minun elämäni aikana ihan valtavasti pelkästään tietotekniikan kehittymisen takia. Pystyin hyvin samastumaan Solveigin laulun maailmaan, se oli minulle täysin tunnistettava.

Yksinhuoltajan tyttärenä myös Soivio sanoo viettäneensä lapsuudessaan paljon aikaa isovanhempiensa luona.

- Mutta meillä on hyvin erilainen tytär-äiti-suhde kuin tässä teoksessa, Soivio nauraa.

Solveig on ei-toivottu lapsi, jonka äiti pitää enemmän huvittelusta kuin tyttärestään ja isä on juoppo viinatrokari. Perusturvallisuudentunteen Solveig saa isoäidiltään Famulta.

Nuoren tytön kasvukertomus

Solveig elää aikana, jolloin nuorilla naisilla on ensimmäistä kertaa mahdollisuus itse vaikuttaa omaan elämäänsä ja kohtaloonsa. Nuoren tytön kasvutarinan Soivio kokeekin Solveigin laulussa kaikkein kiinnostavimmaksi.

- Famulla ei ollut minkäänlaista valinnanvaraa, kun taas Saaralla alkaa jo olla. Hänestä piirretään teoksessa ääriesimerkki tästä vapaudesta. Saara on vulgääri ja räävitön tavalla, joka tuohon aikaan oli vielä harvinaista, mutta kovin tuttua meidän ajassamme.

Naisen rooli kiinnostaa Soiviota myös näyttelijänä. Hänen kirjallinen lopputyönsä Teatterikorkeakoulussa käsitteli nuorten naisten rooleja ja hänen omaa kehitystään teatterinaisena.

- Naisille ei ole ollut aiemmin tarjolla paljonkaan kunnon rooleja, ja nuorten naisten osat on koettu tylsiksi. Itse olen tästä eri mieltä, koska uskon, että rooleihin pystyy itse rakentamaan kiinnostavaa elämää, Soivio sanoo.

Omat työnsä hän on kokenut mielekkäiksi ja monipuolisiksi.

- Taiteellisessa lopputyössäni näyttelin 60-vuotiasta alkoholistia, mistä hyppäsin Punahilkaksi Kajaanin Iso Paha Susi -näytelmään, Soivio hymyilee.

Sen jälkeen seurasivat Woyzeckin Marie, Tohtori Finckelmanin Neiti Lilian, Kolmen sisaren Olga ja Huhtikuun noidan vammainen Desirée.

- Mikään näistä ei tosiaankaan ollut tylsä nuoren naisen rooli. Olen saanut tehdä monenlaisia kohtaloita.

Vapaana olemisen riemu ja pelko

Soivion työsuhde Kajaanissa päättyi keväällä, minkä jälkeen hän muutti Helsinkiin ja ryhtyi free lance -näyttelijäksi. Turussa Soivio on vierailulla.

- Nuorena sitä haluaa katsella maailmaa eri kanteilta ja paikoista, Soivio perustelee ratkaisuaan.

Vapaan taiteilijan elämässä hän iloitsee siitä, että voi keskittyä yhteen teokseen kerrallaan.

- Toisaalta vähän pelottaakin, kun nyt ei kuulu mihinkään ryhmään. Kajaanissa juuri ryhmään kuuluminen oli niin vahvaa.

Täysin outojen ihmisten keskelle Soivio ei Turussa tullut. Fiikka Forsmanin lisäksi tuttuja ovat kurssikaveri Miska Kaukonen sekä Kajaanista kotoisin oleva valosuunnittelija Jukka Kyllönen , joka vastaa myös Solveigin laulun valaistuksesta.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.