Toivon ja hämmennyksen maa
Nuoren iranilaisen ohjaajan Samira Makhmalbafin elokuva Kello 5 iltapäivällä oli ensimmäinen filmi, joka kuvattiin Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa Yhdysvaltojen pommitusten jälkeen vuonna 2002.
Sellaisenaan se heijastelee Taliban-hallinnon jälkeistä siirtymäaikaa, jossa osa aiemmista rajoittavista säännöistä on poistunut, mutta yleinen ilmapiiri on yhä varovainen. Toivo uudesta ja hämmennys vanhan katoamisesta ovat elokuvassa vahvana läsnä.
Talibanien aikana afganistanilaisilla naisilla ei ollut oikeutta työntekoon, kouluihin tai oppimiseen. Elokuvan päähenkilön Noqrehin isä ei edelleenkään päästäisi häntä oppitunneille, mutta nuori nainen menee kouluun siitä huolimatta.
Muutosaikaa kuvaa, että Noqrehin koulussa samoilla tunneilla käyvät sekä nuoret tytöt että aikuiset naiset - erillisiä luokkia ei ole. Kun opettaja tenttaa oppilailta, mihin ammattiin he haluaisivat tähdätä, Noqreh ilmoittaa olevansa valmis maansa presidentiksi, vaikka tietää sen miesten tähän asti hallitsemassa maassa olevan ennenkuulumatonta.
Samira Makhmalbafin yhdessä ohjaajaisänsä Mohsen Makhmalbafin kanssa kirjoittama Kello 5 iltapäivällä osoittaa, kuinka periaatteellisesta muutoksesta huolimatta käytännön elämä on naisille yhä vaikeaa, sillä monet Afganistanin miehet elävät vanhojen patriarkaalisten ajatusten mukaan.
Noqrehin isän Makhmalbaf kuvaa lempeäksi jääräksi, joka vankkuriajelulla vaatii tyttäriään peittämään kasvonsa burkhaan ja muuttamaan ääntään, jos heidän on pakko puhua vieraiden miesten kanssa. Naiselle kasvojensa paljastaminen ulkona on isän mukaan tie helvettiin.
Nuoren naisen haaveet presidenttiydestä ja muiden esikuvana olemisesta näyttävät jäävän unelmiksi, sillä Makhmalbafin tarinassa arjen ahdinko pakottaa keskittymään päivittäiseen selviytymiseen. Pahimmassa tilanteessa on Noqrehin veljen vaimo, jolta ei enää tule huonossa kunnossa olevan vauvan tarvitsemaa rintamaitoa, eikä aviomiestä kuulu työmatkalta kotiin. Mahdollisesti hän on menehtynyt miinaan.
Länsimaisiin tuotantoihin verrattuna Kello 5 iltapäivällä on puitteiltaan vaatimaton elokuva, jossa mielenkiintoa ei niinkään pidä yllä arkisista tilanteista koostuva tarina kuin kuvaus naisen asemasta Afganistanissa. Tarinaa rasittaa lievästi myös poliittinen osoittelevuus: vaikka esimerkiksi Noqrehia näyttelevä Agheleh Rezaeen on osassaan luonteva, hänen tehtävänään on paljolti toimia esimerkkinaisena, joka kykenee luovimaan konservatiivisten asenteiden ja uusien vapauksien ristipaineissa.
Esteet, jotka Afganistanissa on vielä ylitettävä, konkretisoituvat viimeisessä kohtauksessa, jossa aasinsa kanssa aavikolle pysähtynyt vanha mies ilmoittaa, ettei hän halua saattaa Osama bin Ladenia amerikkalaisten käsiin, koska ei haluaisi muslimia luovutettavan pakanoille. Noqrehin isä osoittaa vanhan miehen elävän menneessä: bin Laden on jo ajat sitten paennut maasta.
TANELI TOPELIUS
• Kello 5 iltapäivällä . Ohjaaja: Samira Makhmalbaf. (Kino Thalia)
