IRMELI HAAPANEN
Rockhenkinen aikuisten satu, joka kertoo ajastamme ja yhteiskunnastamme, siivittää turkulaisen harrastajateatteri Jo-Jon uudelle vuosikymmenelle. Tehdasteatterista vierailevan Riitta Luoman kirjoittama ja ohjaama juhlanäytelmä Suden huuto on jälleen uusi aluevaltaus kymmenvuotiaan teatteriryhmän taipaleella.
- Ohjelmistomme on vaihdellut vakavasta draamasta klassikoihin ja farsseihin, bändiä ja näytelmää yhdistelevässä Suden huudossa on harjoiteltu taas vähän uudenlaista tapaa tehdä teatteria, Jo-Jon perustajajäseniin kuuluva Jouko Salminen ja lähes yhtä pitkään mukana ollut Heikki Kustila sanovat.
Juuri tässä - mitä ja miten tehdä teatteria - ovat Jo-Jon juuret. Kymmenen vuotta sitten noin 30-henkinen harrastajateatterilaisten joukko päätti lyödä hynttyyt yhteen koska olivat kyllästyneet jo olemassa oleviin ryhmiin.
- Siihen asti olimme tehneet juttuja, jotka olivat joidenkin toisten mielestä hyviä, mutta halusimme yhdessä tehdä sitä, mikä on meille tärkeää. Tähän sisältyi muun muassa ajatus, että kaikille voi antaa mahdollisuuden, Salminen kuvailee.
Kun vielä sopiva ja edullinen tila Hämeenkadulta löytyi, palikat loksahtivat kohdalleen.
Yhteistyötä
Jo toisella näytelmällään, Kustilan ohjaustulkinnalla Jussi KylätaskunRunarista ja Kyllikistä Jo-Jo lunasti paikkansa kaupungin kiinnostavimpien harrastajateattereiden joukossa.
- Matkan varrella on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta olemme oppineet, ja meidät on opittu tuntemaan, Kustila arvioi.
Jo-Jon alkuaikoina harrastajaryhmät olivat melko sisäänpäin kääntyneitä, mutta nyt uskotaan yhteistyön voimaan. Jo-Jon kumppaneita ovat olleet etenkin Raision teatteri ja Tehdasteatteri.
- Tänä päivänä koemme, että yhteistyön avulla tavoitamme edelleen laadukkaamman lopputuloksen, Kustila pohtii.
- Mutta me-hengen pitää säilyä, Salminen muistuttaa.
Koulutusta
Jo-Jon jäsenmäärä on tällä hetkellä viidenkymmenen paikkeilla, ja lisäksi mukana pyörii parikymmentä löyhemmin ryhmään kuuluvaa.
- Esityksiin mahtuu vain tietty määrä ihmisiä, mutta toimintaamme pääsee mukaan koulutuksen kautta, Kustila sanoo.
Koulutuksellisuus onkin ollut Jo-Jon toiminnalle leimallista alusta asti, samoin se, että ryhmä on työllistänyt paikallisia ohjaajia, mm. entisestä Tutvosta, nykyisesta Taideakatemiasta valmistautuneita.
- Toimintamme lähti heti kunnolla liikkeelle, koska saimme ohjaajiksi sellaisia henkilöitä kuin Fiikka Forsman , Tuula Väisänen ja Kalle Taivainen .
Muutto edessä
Jo-Jo on muuttanut lyhyen historiansa aikana moneen kertaan. Nelisen vuotta sitten löytyi nykyinen koti Manillasta.
- Ensi kesänä on taas muutto edessä, kun Pro Manillasäätiö alkaa saneerata näitä tiloja, Salminen kertoo.
Tällä kertaa olo ei kuitenkaan ole niin turvaton kuin aiemmin, sillä korvaavat tilat ovat luvassa pihan toiselta puolelta. Jo-Jolle on kaavailtu paikkaa Aurinkobaletin ja Tehdasteatterin tilojen väliin.
- Pääsy kulttuurikeskukseen kohottaa toki meidän profiiliamme, mutta täysin varauksetta emme asiaan suhtaudu. Meille tarkoitettu tila on nykyistä pienempi, mikä hankaloittaa muun muassa taloudenpitoa. Mehän saamme pääosan tuloistamme pääsylipuista, Kustila toteaa.
Kaupunki on tukenut Jo-Joa 3 000 eurolla vuodessa ja Varsinais-Suomen taidetoimikunta 1 700 eurolla.
- Kaupungin tuki riittää vain 3-4 kuukauden vuokraan, Salminen havainnollistaa.
Nykyistä pienemmät tilat arveluttavat jojolaisia myös siksi, ettei ryhmä jatkossakaan profiloitua vain huoneteatterin tekijänä.
- Lisäksi kaikki käytännön asiat - kuten vuokran suuruus, äänieristys ja väliaikojen porrastus - on uusissa tiloissa vielä tarkistamatta. Onko ylipäänsä mahdollista, että kolme teatteria esiintyy samoissa tiloissa samaan aikaan häritsemättä toisiaan, Kustila ja Salminen miettivät.
Muutoksiin on kuitenkin aikaa reilut puoli vuotta, ja ennen sitä Jo-Jo juhlii 10-vuotissynttäreitään huomenna launtaina. Ohjelmassa on Suden huudon ensi-ilta.
- Lisäksi palkitsemme ansioituneita jäseniämme. Paikalle on kutsuttu myös päättäjiä - saa nähdä, keitä tulee.
