Suomalaiselle yleisurheilulle voisi tehdä hyvää, jos moni edustusurheilija tekisi saman lopettamispäätöksen kuin Heli Kruger. EM-kisoissa vuonna 2002 kolmiloikan hopeamitalin voittanut Kruger on vaihtanut isojakin menestyksiä sisältäneen urheilu-uransa kirjallisuuden kentäksi, ainakin esikoisteoksen ajaksi.
Tuskin kuitenkaan monen kannattaa ryhtyä urheilevaksi kirjailijaksi - tai miksikäs ei, onhan meillä jo paljon näytteleviäkin kirjailijoita. Ei ole yhtä tapaa tulla kirjailijaksi, mutta helpommin se tuntuu käyvän, jos on valmiiksi julkisuuden henkilö.
Ja sitähän Heli Kruger on. Hänen esikoisromaaninsa on saanut paljon ennakkohuomiota, paljon enemmän kuin ennalta tuntemattomien esikoiskirjailijoiden teokset. Ja kun uutisoinneissa vielä korostettiin romaania eroottiseksi ja nimenomaisesti lesborakkautta kuvaavaksi, on huomio ollut taattu.
Olen koskettanut taivasta on toki lesboromanssi, mutta se on myös urheiluromaani. Sen eroottisuus on pinnanalaista, kaunista ja peiteltyä. Samalla se on esikoisteos, jota olisi voitu kirjoittaa vielä pari kertaa uudelleen ammattitaitoisen kustannustoimittajan avustuksella.
Lukuromaanissa on paljon hyvää, tärkeää ja viehättävää, mutta yhtä paljon turhaa ja motivoimatonta ainesta, jonka karsiminen ja tiivistäminen olisi vankentanut teosta.
Urheilun kulissit
Minäkertoja Venla on menestyvä pituushyppääjä, joka edustaa Suomea Ateenan olympialaisissa. Yhtäältä Krugerin teos kertookin urheilijan näkökulmasta kansainvälisistä kisakentistä ja vaikkapa kokemuksista Suomen edustamisesta joukkueen kummallisissa kisavaatteissa. Myös hyppäämisen riemu ja joskus sen tuska tulevat esiin.
Mielenkiintoisemman kuvan urheilusta romaani antaa kuitenkin kuvatessaan Venlan ja hänen valmentajansa suhdetta. Se ei nimittäin vaikuta keskinäiseltä kunnioitukselta, luottamukselta ja tukemiselta, vaan suhteellisen satunnaiselta yhteistyöltä, jossa valmentaja haluaa urheilijalta ainoastaan menestystä ja pysymistä oikealla linjalla.
Urheilumaailmassa oikea linja ei ole epäonnistuminen saati lesborakkaus. Romaani onkin kriittinen urheiluväen heteronormatiivista ja homofobista maailmaa kohtaan. Teos tuo hyvin selville, miten homoseksuaalisten urheilijoiden olemassaolo joko kielletään lujaan ääneen tai aihe on vaiennettu tyystin.
Teoksen yksi keskeinen linja on kertoa Venlan julistautumisesta lesboksi julkisesti ja avoimesti. Venla ottaa askeleita hitaasti ja uskaltaa lopulta hypätä esiin.
Romaani kutoo yhteen myös urheilun ja julkisuuden. Venlakin, menestynyt ja viehättävä urheilija, on jatkuvasti erilaisten lehtien palstoilla. Hän vaikuttaa suostuvan haastatteluihin auliisti, mutta haluten pitäytyä urheilua koskevissa asioissa.
Julkisuuden vuoksi Venlan tulo kaapista ulos on vieläkin vaikeampaa, mutta lopulta se käy rytinällä.
Puhdas rakkaus
Valmentaja laittaa Venlan olympialaisissa epäonnistuneen suorituksen naisrakkauden syyksi. Ja rakkaus onkin syynä, mutta toisin kuin valmentaja epäluulossaan ajattelee.
Venla on nimittäin niin rakastunut Inkaan, helsinkiläiseen luokanopettajaan, ettei pysty olemaan ajattelematta ja ikävöimättä tätä koko ajan, myös kilpakentällä.
Romaanin viehättävin puoli on sen kuvaamassa rakkaustarinassa. Se on totaalisen puhdasta, viatonta ja siten ah niin vanhanaikaisen oikeaa ja totista rakkautta. Naisten rakkauden suuruus lisääntyy juuri siksi, että se on niin vaikeaa vallitsevissa ahtaan ilmapiirin oloissa.
Melodramaattisen romanssin tavoin myös Venlan ja Inkan aitoa rakkautta vastaan asettuu melkein koko muu paha maailma, lukuun ottamatta muutamia hyviksi laskettavia ihmisiä. Vihollisia ovat vaikkapa Inkan perhe ja koulun opettajakunta, liittolaisia taas Venlan perhe. Myös kirkon suhtautuminen lesboihin saa teoksessa oman osansa.
Tätä hyvän ja pahan välistä kamppailua Kruger kuvaa pateettisen dramatiikan ja symboliikan keinoin. Vertaukset Golgatan tiellä kulkemisesta menevät jo pitkälle liioittelun piikkiin, sen sijaan kultaisin siivin lentämisestä kehkeytyy laajempi ja kantavampi rakkauden ja hyppäämisen symbolinen ketju.
Venlan kertomat unifantasiat korostavat hänen mielen liikkeitään ja puolustavat siten paikkaansa kerronnassa. Sen sijaan joidenkin reaalimaailmassa tapahtuvien merkityksettömien kohtausten yksityiskohtaiset kuvaukset syövät romaanin parhainta terää.
Ja parhaimmillaan se on kertoessaan romanttisen viihteen keinoin naisten välisestä rakkaudesta, joka on lopulta kaikkein merkittävin palkinto.
KAISA KURIKKA
• Heli Kruger: Olen koskettanut taivasta . Otava 2005.
