Ainoastaan aika on lahjomaton. Kulttielokuvista tai -näytelmistä vain pieni osa jaksaa sinnitellä klassikoksi asti. Maailmanmaineeseen 1950- ja 1960-luvuilla kohonneesta West Side Storysta ei vielä tiedä. Sen esikuva Romeo ja Julia on vahvasti elossa, ja Leonard Bernsteinin hittisävelmät kuten Maria tai Somewhere saattavat pitää musikaalinkin hengissä.
Kirjailija Arthur Laurentsin hengentyönä WSS ei enää kiinnostane montakaan. New Yorkin Jetien ja puertoricolaisten Haitten välisistä jengitappeluista aika on kulkenut aivan muualle.
Rakkauden ja kuoleman yhdistäminen on tarinoiden perusainesta, mutta Laurentsin kehyskertomus on silkkaa lintukotokertomusta. Alkuperäinen idea lienee kuitenkin ollut tavoittaa jotain ihan muuta, kaiketi katu-uskottavuutta.
Kun juonen oikotiekäännökset eivät enää katsojaa tavoita, WSS puhdistuukin ytimeltään selkeäksi rakkaustarinaksi. Lohjan teatterissa ohjaaja Sari Niinikoski on tiedostanut musikaalin perusproblematiikan ja valinnut päähenkilöiksi varsin valovoimaiset, suorastaan säteilevät Tonyn ja Marian. Näytelmä hehkuu aina silloin, kun päähenkilöiden rakkaudelle annetaan tilaa.
Jumalten pelinappulat
Ehkä lohjalaisten harrastajien työtä pitääkin tarkastella kuin Canaletton maalauksia. Hieman utuiset tai jopa hämäryyteen häipyvät, tosin yksityiskohdista tarkat sivustat rajaavat valotetut alueet lähes spottien tapaan. Niinpä Marian ja Tonyn ensikohtaamisessa Jenni Flankkilan ja ohjaajan yhteistyö puvustuksessa, Teija Seppälän koreografia ja valaistustrion näkemys palvelevat vain yhtä tarkoitusta: tämä rakkaus on kohtalokasta ja siksi niin vaikuttavaa.
Janne Virtanen Tonyna ja ensi-illassa Mariaa tulkinnut Tiia Tamminen ovat tässä palapelissä asetettu suuren työn vartijoiksi, kuin helleenisten jumalien pelinappuloiksi. Jumalat valitsevat viattomista viattomimmat uhreikseen, eikä tälle kohtalolle klassisten tragedioiden mukaan ihminen mahda mitään.
Vaikka kirjailijan luoma melodraama siis pettääkin sivustalla, Janne Virtanen ja Tiia Tamminen vastaavat haasteeseen intomielellä ja monipuolisella taidolla. Kumpikin laulaa puhtaasti, myös vaikeat ylärekisteriosuudet. Puhuttu kielikään ei maistu kirjoitetulta, elekieli kertoo syvistä, suorastaan ylipursuavista tunteista ja Tonyn ja Marian ulkopuolella muu maailma menettää näille nuorille merkityksensä.
Lohjan teatterin näyttämön pieni koko vaikeuttaa joukkokohtausten toimivuutta. Jari Jalosen lavastus näyttää Suuren Omenan katumaisemaa melko viitteellisesti ja Docin takahuoneen sijoituspaikka on oudohko. Pieni bändi olisi voitu tuoda näyttävämminkin esiin, mutta tilaratkaisut lienevät pakon sanelemia.
ERKKI KANERVA
• Laurents - Bernstein - Sondheim: West Side Story , suomennos Jukka Virtanen ja Kristiina Drews. Lohjan teatteri, ohjaus ja sovitus Sari Niinikoski, lavastus Jari Jalonen, puvustus Jenni Flankkila ja Niinikoski, koreografia Teija Seppälä, valot Pirkko Nyman, Jalonen ja Niinikoski, taistelukohtaukset Joonas Luukkala ja Jussi Salminen, musiikin sovitus Jukka Ollila. Ensi-ilta 24.9.
