Ooppera Skaala tuo esiin Glassin oopperabaletin

Koko joukko ennen niin suosittuja musiikkiteoksen lajeja on jäänyt historian hämyyn. Niiden ajankohtaisuus ja mielenkiintoisuus on kaiketi vähä vähältä kuihtunut, kunnes on tuntunut siltä, että niiden esille laittaminen on kerrassaan epätrendikästä. Tällaisia ovat esimerkiksi balettipantomiimi, melodraama ja oopperabaletti.

Kukin niistä ansaitsisi uudelleen arvioinnin. Kukapa voisi suoralta kädeltä väittää, etteivätkö esimerkiksi Sibeliuksen melodraamat Svarsjukans nätter ja Ett ensamt skidspår tai hänen balettipantomiiminsa Scaramouche olisi jännittävää nähdä ja kuulla alkuperäisessä muodossaan?

Jossain määrin unhoon jääneet lajit ovatkin tekemässä paluuta. Melodraamoja kuulee esitettävän silloin tällöin ja esimerkiksi Turun filharmonisen orkesterin Bartók-sarjaan kuuluu balettipantomiimi Ihmeellinen mandariini .

Absurdi rakkaustragedia

Helsinkiläinen Ooppera Skaala kantaa kortensa kekoon tuodessaan nähtäväksi amerikkalaisen minimalismin kärkinimiin lukeutuvan Philip Glassin oopperabaletin - tai tanssioopperan, kuten tekijät itse sitä kutsuvat - Les enfants terribles vuodelta 1996. Teos esitetään nyt ensimmäistä kertaa maassamme.

Glas on valinnut lähtökohdakseen kirjallisuutta parhaasta päästä nimenomaan musiikin näkökulmasta katsottuna. Jean Cocteau (1889-1963) oli aikansa keskeisimpiä kulttuurinimiä Pariisissa ja hänen kontaktinsa aikakauden tärkeimpiin säveltäjiin olivat kiinteät.

Cocteaun tarina on absurdi, insestisesti värittynyt rakkaustragedia toisiinsa maanisesti sitoutuneista sisaruksista. Heidän suhdettaan leimaa paitsi rakkaus ja patologinen kiintymys myös sadomasokistiset piirteet, molemminpuolinen tarve kiduttaa, loukata ja pilkata

Kertomuksen käänteissä on samanlaisia piirteitä kuin esimerkiksi Emily Brontën klassisessa Humisevassa harjussa taikka Bernardo Bertoluccin viimeisimmässä elokuvassa Dreamers , joka pohjautuu Gilbert Adairin romaaniin.

Monitasoinen toteutus

Ooppera Skaalan näyttämöllepano on erittäin onnistunut, vaikka siitä saikin ennakkoesityksen perusteella hiukan puutteellisen kuvan - yksi neljästä solistista oli näet sairastunut, eikä hänen tilalleen ollut voitu pestata ketään. Yleisön asiaksi jäi näinollen kuvitella neljännen henkilön lavalla olo.

Tapaus sinänsä on valitettava, mutta se kertoo omalta osaltaan kouriintuntuvasti pienten produktioiden haavoittuvuudesta.

Les enfants terribles on siis yhdistelmä oopperaa ja balettia. Tanssijoitakin on kaikkiaan neljä, ja heidän tehtävänsä toteutuksessa on monitasoinen. Tanssijoiden liikkeet toisintavat roolihenkilöiden ajatuksia ja edesottamuksia. Toisaalta tanssin tehtävä on syventää tapahtumien emotionaalista puolta ja luoda kokonaisuuteen symbolinen taso.

Tarina saa alkunsa, kun Paul loukkaantuu koulun pihalla saatuaan rintaansa lumipallosta. Lopussa alun pallo palaa, tällä kertaa myrkkypullona, jonka sisällön Paul käyttää itsensä surmaamiseen sisarusten välisen kieroutuneen leikin päädyttyä lopulliseen katastrofiin.

Uudet keinot vanhojen tilalla

Glassin musiikki ei lähtökohtaisesti ole allekirjoittaneen mieleen. Minimalismihan on hylännyt monet perinteiset musiikkidramaturgian prosessit ja korvannut ne toisilla. En silti voi väittää, etteikö säveltäjä olisi onnistunut luomaan vahvoja jännitteen tiivistymiä ja purkauksia omin musiikillisin keinoinensa.

Les enfants terribles on kirjoitettu kolmelle pianolle ja neljälle solistille. Sähköpianojen soinnillista maailmaa lavennetaan käyttämällä elektronista kaikua.

Vikke Häkkinen Paulin osassa, Tuuli Lindeberg hänen sisarenaan Elisabethina ja Jussi Myllys heidän ystävänään Gérardina tekivät kaikin puolin vakuuttavat suoritukset. Glass kirjoittaa paljolti laulajien äänialan keskialueelle, joten suurta laulullista haastetta hänen musiikkinsa ei juuri tarjoa. Tuula Paavola oli siis sairastunut eikä Agathen osuutta nähty ollenkaan.

MATTI LEHTONEN

• Philip Glassin ooppera Les enfants terribles Ooppera Skaalan esityksenä, libretto Jean Cocteaun romaanin pohjalta säveltäjä ja Susan Marshall. Ohjaus Janne Lehmusvuo, musiikin johto Sasha Mäkilä, lavastus Lehmusvuo ja Tyra Therman, valot Kalle Aaltonen, puvut Tyra Therman, koreografia Thomas Freundlich. Solistit Vikke Häkkinen, Tuuli Lindeberg, Jussi Myllys ja Tuula Paavola, tanssijat Thomas Freundlich, Teemu Kyytinen, Annika Nieminen ja Riku Koskinen. Suomen ensiesitys Aleksanterinteatterissa 23. 9.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.