Samannimiset kirjat enemmänkin
sääntö kuin poikkeus

TS/Timo Jerkku<br />Informaatikko Kaisa Hypén löysi hetkessä Turun pääkirjaston hyllyistä useita samannimisiä teoksia.
TS/Timo Jerkku
Informaatikko Kaisa Hypén löysi hetkessä Turun pääkirjaston hyllyistä useita samannimisiä teoksia.

KIMMO LILJA

Kirjallista kenttää on tänä vuonna hämmentänyt parikin tapausta, joissa suosikkikirjailijan uudella teoksella on sama nimi kuin jollakin aiemmalla tunnetulla teoksella. Ensin ilmestyi Reijo Mäen Vares-dekkari Nuoruustango , ja myöhemmin syksyllä Taavi SoininvaaranPimeyden ydin .

Marianne Alopaeuksen 1960-luvuin lopulla ilmestynyt Pimeyden ydin kuuluu kotimaisiin nykyklassikoihin. Samaa voi sanoa Anu KaipaisenNuoruustango -runosta, josta tuli klassikko viimeistään Kaj Chydeniuksen suositun sävellyksen myötä.

Kirjojen nimillä ei ole yksiselitteistä tekijänoikeussuojaa, vaan samojen nimien käytöstä joudutaan vääntämään kättä tapauskohtaisesti.

Kummassakaan nyt ajankohtaisessa tapauksessa teoksilla ei ole varsinaista sekaantumisen vaaraa. Alopaeuksen ja Soininvaaran kirjojen ilmestymisellä on väliä 40 vuotta, ja teokset ovat myös lajityypiltään ja sisällöltään täysin erilaisia.

- Alopaeuksen kustantajalla ei ollut mitään sitä vastaan, että Soininvaaran kirja ilmestyy samannimisenä. Tilanne olisi tietysti ollut toinen, jos Alopaeuksen kirjasta olisi juuri otettu tai suunnitteilla uusintapainos, sanoo Tammen kotimaisen kirjallisuuden päällikkö Hannu Harju.

Mäen tapauksessa kustantaja ei kysynyt Kaipaisen tai tämän kustantajan mielipidettä. Vaikka varsinaista tekijänoikeusrikettä ei ole tapahtunut, Mäen kustantaja Otava on päättänyt maksaa mielensä pahoittaneelle Kaipaiselle kipurahaa.

Kaipaisen ilmaisema mielipaha tutun nimen käytöstä on harvinaista. Yleensä tilanteeseen ei ole reagoitu ainakaan julkisesti. Esimerkiksi Isä ja poika - nimisen teoksen ovat suomalaiskirjailijoista julkaisseet Maiju Lassila (1914), Antti Hyry (1975) ja Jörn Donner (1985) ilman julkista polemiikkia.

Reijo Mäeltä ei Salattuja elämiä

Tekijänoikeuslaista ei tunnu olevan yksiselitteistä suojaa teosten nimille. Käytännössä kysymys on tulkinnoista ja viime kädessä kustantajien hyvästä tahdosta.

Pirkko Liisa HaarmanninTekijänoikeus & lähioikeudet (1999) mukaan kirjallista ja taiteellista teosta "ei ole lupa saattaa yleisön saataviin käyttäen sellaista teoksen nimeä tahi tekijän salanimeä, että teos helposti voidaan sekoittaa aikaisemmin julkaistuun teoksen tai tekijään".

Säännöksellä estetään esimerkiksi jonkin suositun televisiosarjan hyväksikäyttö siten, että romaanille annettaisiin sen nimi.

Reijo Mäen Vares-sarjassa ei siis tulla näkemään osia Salatut elämät tai Kotikatu , vaikka nimet sinällään saattaisivatkin sopia hyvin teosten sisältöön.

Taavi Soinivaaran puolestaan tuskin kannattaa nimetä tulevia kirjojaan Seitsemäksi veljekseksi tai Tuntemattomaksi sotilaaksi , vaikka nimet sinällään eivät enää järin omaperäisiltä kuulostakaan.

Rakkaus ei sekoitu Rakkauteen

Lain suojalle ei ole säännöksessä asetettu itsenäisyyden tai omaperäisyyyden vaatimusta. Paremminkin ajatellaan niin päin, että ei-omaperäinen nimi ei myöskään anna aihetta eri teosten sekaantumiseen. Vaikka tekijänoikeuslain 51 pykälän mukainen suoja ei edellytä nimen itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä, on katsottu, että täysin yleisluonteisten nimien käyttö ei voi aiheuttaa säännöksissä tarkoitettavaa sekaannusta.

Pohjoismaisessa käytännössä säännöstä on tulkittu ns. tunnusmerkkioikeudellisten periaatteiden mukaan. Suojaa voi ajatella vain nimille, jotka ovat erottamiskykyisiä. Erottamiskykyiseksi voi tulla myös vakiinnuttamisen johdosta.

Tämän kannan mukaan ei esimerkiksi Tekijänoikeus -nimisen teoksen olemassaolo ole lähtökohtaisesti esteenä toisen kirjoittajan samannimiselle teokselle. Toisaalta voidaan kuitenkin ajatella, että nimi on vakiintunut yhden tietyn teoksen nimenä, jolloin saman nimen antaminen toiselle teokselle voidaan ainakin kyseenalaistaa. Esimerkiksi Rakkaus -nimisiä teoksia on ilmestynyt ja ilmestyy varmasti jatkossakin.

Nimen suojaa ei ole rajattu ajallisesti, vaan se pätee yhtä lailla klassikoihin kuin uusiinkin teoksiin.

Käytännössä näyttää olevan varsin yleistä, että kustantajat julkaisevat teoksia, joilla on sama nimi kuin jollakin aiemmin ilmestyneellä teoksella.

Omaperäisyys ja nimimerkki

Teoksen nimi sinänsä voi saada tekijänoikeussuojaa. Esimerkiksi Eeva Joenpellon romaanin nimeä Neito kulkee vetten päällä voidaan pitää niin itsenäisenä ja omaperäisenä, että tekijänoikeussuoja tulee kysymykseen. Sama pätee moniin muihin Joenpellon teosten nimiin.

Tekijän nimen osalta säännös suojaa vain salanimiä ja nimimerkkejä. Esimerkiksi kuka tahansa Reijo Mäki -niminen henkilö saa julkaista kirjoja omalla nimellään. Sen sijaan kirjoittajanimi Ilkka Remes on vain tuolla nimellä tähänastiset kirjansa julkaissen Petri Pykälän käytössä.

Käytännössä kukaan kustantaja tuskin haluaa listoilleen kenenkään jo asemansa vakiinnuttaneen kirjailijan täyskaimaa.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.