IINA ANTINLUOMA
Matematiikka johdatti Olli Kestilän arkkitehdin ammattiin.
- Pärjäsin Klassikossa parhaiten numeroiden kanssa. Osasin käyttää kynää, mutta en ollut mikään erikoinen piirtäjä. Keskikoulun lopussa meitä opetti Edwin Lyden ja hän järjesti koulussa näyttelyn, jonne jokaisen piti piirtää ryijy. Eräs täti osti piirustukseni, ja tästä hyvästä sain todistukseeni kiitettävän arvosanan, Kestilä muistelee kouluvuosiaan.
Hän pääsi Teknilliseen korkeakouluun vuonna 1939, mutta kun talvisota alkoi syksyllä, hän menikin Turussa ilmatorjuntapatteristoon.
Elokuun alussa 85 vuotta täyttäneen Olli Kestilän tuotantoa, kuten monen muun paikallisesti tuotteliaan arkkitehdin suunnittelutyötä, ei ole vielä lähemmin tutkittu.
Kestilän 1950-luvun puolivälin jälkeen ja 1960-luvulla Turkuun suunnittelemien asuin- ja liikerakennusten määrä on kuitenkin huomattava. Hänen piirtämiään, tyyliltään asiallisen modernistisia rakennuksia sijaitsee muun muassa Linnankadulla, Kauppiaskadulla, Brahen- ja Yliopistonkadulla, Läntisellä ja Itäisellä Pitkäkadulla sekä Kasken- ja Uudenmaankadulla. Myös Yo-talo B on Kestilän käsialaa.
Sodanjälkeinen mediatapahtuma
Vilkkaan jälleenrakentamisen ohella Suomessa käynnistyi 1950-1960-lukujen vaihteessa laajamittainen keskiaikaisten kirkkojen restaurointityö, johon Olli Kestilän suunnittelupanos Lounais-Suomen osalta on merkittävä. Nuori Kestilä vei päätökseen myös Erik Bryggmanin (1899-1955) suunnitteleman entisöintityön Turun linnassa.
Linna paloi jatkosodan ensimmäisenä aamuna kesäkuussa vuonna 1941 raunioiksi. Vaikka linnan restauroinnista oli keskusteltu jo vuosikymmeniä ennen sotaa, erityisen valtuuskunnan johtamana työhön päästiin vasta keväällä 1946. Tämä ns. Bryggmanin restaurointi valmistui vuonna 1961.
Linnan korjaustyö oli aikansa suuri mediatapahtuma, jota Suomen lisäksi seurattiin innolla muissa Pohjoismaissa. Turun Sanomat kirjoitti toukokuussa 1955: "Linnan restaurointi on edistynyt niin pitkälle, että Turun kaupunki voi tarjota kutsuvierasjoukolle juhlakahvit linnan pitkässä aulassa." Samassa uutisessa todetaan Nunnakappelin holvien kalkkikivipilareineen olevan kokonaan restauroitu.
Sen sijaan kuninkaan- ja kuningattarensalien kunnostus oli kirjoituksen mukaan vielä kesken. Niiden kasettikatot valmistuivat ruotsalaisten esikuvien mukaan Bryggmanin suunnittelemina myöhemmin. Olli Kestilä puolestaan vastasi kuningattaren kamarin kasettikaton suunnittelusta.
Linna oli kansallinen symboli
Maakuntamuseon tutkijan Salme Kotivuoren mukaan sotien jälkeen Turun linna koettiin kansalliseksi symboliksi, johon koko Suomen historia tuntui kulminoituvan. Linnaa entisöitiin valtion ja kaupungin varoin sekä yksityisten kotimaisten ja ulkomaisten lahjoittajien ja keräysten turvin. Päälinnan sisustuksesta vastasi sisustusarkkitehti Carin Bryggman . Herrainkellarin työt kustansi silloinen Auran Panimo Oy.
Tutkija Kotivuoren mukaan Olli Kestilän Herrainkellariin suunnittelemat mäntyiset tuolit ovat pitäneet hyvin pintansa. Ne ovat niukassa tilan käytössään mahdollistaneet, että pieneen kellarisaliin mahtuu paljon ihmisiä.
Valmistumisensa jälkeen 1947 Kestilä sai Ranskan valtion stipendin vuodeksi Pariisiin, missä hän opiskeli ja pääsi työskentelemään Le Corbusierin toimistoon. Osan ajasta hän matkusteli. Kun Kestilä palasi Turkuun, hänet palkattiin Bryggmanin toimistoon.
- Bryggmanilla oli siihen aikaan pieni toimisto, jossa oli yksi mallintekijä ja sihteeri, joka teki vaatimattomia piirustuksia. Turun linnan restaurointi oli silloin työn alla. Kun Bryggman kuoli vuonna 1955, hänen toimistonsa lopetti toimintansa. Minä perustin sitten omani, ja minua pyydettiin jatkamaan hänen työtään linnassa, Kestilä kertaa.
- Päälinnan korjaustyön jälkeen valtion ja kaupungin rahat olivat loppu, mutta C.J. Gardbergin tutkimusten mukaan Pohjoismaissa ainutlaatuinen, alkuperäisessä keskiaikaisessa asussaan säilynyt tiilinen Herrainkellari haluttiin kunnostaa. Suunnittelin restauroinnin. Sittemmin vuoden 1975-1993 korjauksissa kellarin tiloja on ajanmukaistettu.
Luostari ja kirkkoja
Seuraavat suuret entisöimisprojektit koskivat Lounais-Suomen keskiaikaisia kirkkoja, joista mittavin oli Naantalin birgittalaisluostari vuosina 1963-1965. Muita Kestilän suunnittelemia korjaustöitä tehtiin muun muassa Loimaan maalaiskunnan kirkossa sekä Taivassalon, Maskun, Mynämäen, Huittisten ja Sauvon kirkoissa.
Sotien jälkeen oli muotia korjata kirkkorakennuksia sisältä ja ulkoa. Monet kirkot olivat Kestilän mukaan vain savuuntuneita ja niihin tehtiin esimerkiksi lämmityksen, sähköjen ja penkkien järjestelyn uusimisia.
Adventtiseurakunnalle Kestilä teki useampia rakennuksia, kuten vanhainkodin Tampereen lähelle ja kylpylän Vihtiin. Toivonlinnan asuntolan ensimmäinen osa Piikkiössä on myös hänen kynästään.
Ei yhtään elementtitaloa
Suomessa alkoi seutukaavasuunnittelu sotien jälkeen. Lounais-Suomen aluesuunnitelmayhdistys - nykyiseltä nimeltään Varsinais-Suomen liitto - perustettiin tuolloin ja Kestilä työskenteli jonkin aikaa yhdistyksen tehtävissä, kunnes luopui niistä ja arkkitehti Raimo Narjus nimitettiin tilalle.
- Narjuksella oli koulutus tehtävään, koska hän on asemakaava-arkkitehti. Homma oli sopiva hänelle.
- Oma toimistoni oli pieni ja minulla on ollut sikäli onnea, että toimeksiannot olivat lähinnä omakotitaloja Turussa ja maakunnissa sekä huviloita Airistolla, Rymättylässä, Paraisilla ja Hirvensalossa. En tehnyt yhtäkään elementtitaloa, Kestilä kertoo.
- Tuotantorakennuksia tein joitakin ja niiden muutostöitä, mutta kaikkia tehdasrakennuksia ei enää ole jäljellä.
Omakotitalojen ja vapaa-ajan asuntojen suunnittelutyö oli hänestä kiinnostavaa, koska ne ovat luonteeltaan henkilökohtaisia.
Arkkitehdillä ei ollut koskaan lomaa kesäisin, sillä nämä projektit vedettiin läpi aina kesällä.
Hän sanoo ottaneensa työt vastaan niin, että työnantaja oli mukana hyväksymässä suunnitelman hengen. Erityisen mielenkiintoista Kestilästä olisi käydä katsomassa, missä kunnossa talot ovat nyt, vuosikymmenien jälkeen.
Eräs yksityinen rakennusprojekti on jäänyt hilpeänä hänen mieleensä. Tilaaja oli ihastunut kuningattaren juhlasalin kattopaneeliin ja määräsi samanlaisen katon olohuoneeseensa. Kestilä sanoi siihen, että katto on kaunis linnassa, mutta ei välttämättä sovi omakotitaloon. Tilaaja halusi sen silti, ja sellaisen hän tietenkin myös sai.
Puita kaupunkikuvaan
Sekä työurallaan että monissa luottamustehtävissään Olli Kestilä on vaalinut ideaa puiden istuttamisesta. Jo C.L. Engel (1778-1840) viljeli Turun palon jälkeisessä uudessa asemakaavassa 1828 istutusten merkitystä ja myös Bryggman piti tiukasti huolta puista.
Yliopistonkatu 26:n, niin sanotun Kestilän kulman sisäpihalla kasvaa isoja ja iäkkäitä puita. Kestilä kertoo saaneensa eräässä kaupungin toimikunnassa lisättyä viisi tammea Kauppahallin Linnankadun puoleiselle sivulle.
- Bryggmanin aukiolla kasvaa vaahtera. Hän halusi ehdottomasti säilyttää puun, vaikka se on vain metrin päässä rakennuksesta. Luontoa voi säilyttää, jos vain haluaa. Kun rakennuslupa hankitaan, siinä harvemmin mainitaan, että pitäisi istuttaa puu johonkin.
Hänen mielestään mainosten sijoittamista katukuvaan pitäisi harkita uudelleen ja paremmin. Isot näyteikkunat pitäisi rakentaa niin kiinnostaviksi, että kadulla seisovista turhista telineistä päästäisiin eroon.
Vuosia julkisivulautakunnassa kaupunkikuvallisia ilmiöitä pohtinut arkkitehti kehottaa kaupunkilaisia miettimään katutilan tunnelmaa ja eroja, kun he liikkuvat keskikaupungilla ja Piispankadulla.
