Kaukana paratiisista
Luonnon ollessa vihreä tuntuu lähes häväistykseltä pohtia maailmantuhon mahdollisuutta. Uutisotsikot kirkuvat kuitenkin ympäristökatastrofin toteutumista jo nyt: Kiinan lähes kaikki suuret järvet ovat saastuneet. Ilmansaasteiden massiivisen määrän vuoksi ihmisiä varoitetaan useina päivinä vuoden aikana liikkumasta suurkaupungeissa ulkona.
Maailman tila 2040-luvulla on vielä pahempi nykyisen elämänmenon vuoksi. Näin uskoo visionäärisesti ainakin kirjailija Ben Elton. Teoksessaan Eedenistä vikaan stand-up-koomikkonakin tunnettu Elton piirtää viiltävän kuvan lastemme ja lastenlapsiemme maailmasta.
Kirja on julkaistu Britanniassa jo 1993. Vasta Eltonin kolmen aiemmin suomennetun romaanin ( Popcorn , Vauvahorkka , Tappavan kuuluisa ) luoman maineen perusteella WSOY rohkeni käännätyttää teoksen This Other Eden . Kaksitoista vuotta sitten kirjan saattoi lukea satiirina, mutta aika on työskennellyt siten, että nyt teos vaikuttaa realistisilta.
Tuntuuko seuraava mainos tutun oloiselta? "Tiedäthän tunteen, kun voisit syödä vaikka hevosen, mutta olet lihava kuin porsas. Donitsitaivas ymmärtää, ja niinpä tarjoamme jokaiselle vähintään kaksikymmentä donitsia syövälle asiakkaalle ilmaisen rasvaimun (…) Pistele poskeen, me imemme peppusi solakaksi."
Joka kotiin ekokupla
Eedenistä vikaan ei ole julistavaa taidetta, eivätkä sen kaunokirjalliset ansiotkaan ole ylen mittavia. Elton kuitenkin kirjoittaa terävää viihdettä, jota ei pidä sivuuttaa olankohautuksella.
Rakenteellisesti kirja on yleisen tarinankerronnan kaavoja kaihtava. Tärkeintä ei ole itse kertomus tai varsinkaan sen juoni, vaan tuo maailma, johon tarina on upotettu. Stand-up komiikan peruja lienee kirjailijan kyky pistää itsestään selvyydet uskottavasti päälaelleen.
Tulevaisuuden ruoka ei maistu juuri miltään, koska sen pitää asiakaskunnan mielestä näyttää somalta. Perunoiden on oltava määrätyn muotoisia, tasalaatuisia ja puhtaita. Lihan pitää säilyä kauan. Talous sanelee, ei ruoan maku.
Mikä vakuutus auttaa, jos maailma tuhoutuu? Teknologian mahtiin uskoville ratkaisu löytyy. Elämän jatkuminen perustuu klaustrosfäärien myymiselle. Klaustrosfäärit ovat aikalukollisia pelastautumisbunkkereita eli ekokuplia. Koska saastuminen on muuttunut kaupankäynnin kohteeksi (v.1993 ei tunnettu vielä hiilidioksidipäästöjen kauppaa), ekokuplien valmistaja on maailman rikkain mies.
Ja markkinat vaativat, että ekokuplia myydään yhä enemmän. Silloin on tärkeää, että ne muuttuvat välttämättömyyksiksi ja mallit paranevat. Kirjan teesi näyttäisi olevan, että saastuttaminen ja sen vastustaminen eivät ole saatana ja jumala vaan Kumpi ja Kampi.
Eedenistä vikaan on maailmanlopunkomedia, joka välillä naurattaisi kovasti, jos naurun aiheet eivät olisi koko ajan muuttumassa fiktioista todellisiksi. Myös kyynisyys on välillä puistattavan julmaa: "Onko yksikään poliitikko valmis säätämään vaalien alla lain, josta koituva hyöty näkyy vasta vaalien jälkeen?"
Eltonin kirja on mitä ilmeisimmin antanut vaikutteita muille ilmaston ja ympäristön muutoksista huolestuneille kirjailijoille. Mutta siinä missä vaikkapa Olov Svedelid teki romaanistaan Myrskyn silmä vain jännitysscifiä, Eedenistä vikaan pitäisi kuulua tulevaisuudentutkijoiksi aikovien peruskurssiopuksiin.
Valitettavasti.
ERKKI KANERVA
• Ben Elton: Eedenistä vikaan , suomentanut Irmeli Ruuska. WSOY 2005.
