Saharan sähkökitarat hypnotisoivat Huvilassa
Grateful Dead -yhtyeen edesmennyt nokkamies Jerry Garcia olisi varmasti myhäillyt partansa takaa tyytyväisyyttään Helsingin juhlaviikkojen tiistai-iltaisen Huvila-konsertin loppuunmyydyssä katsomossa: Musiikin mannerten välinen takaisinkytkentä, niin sanottu feed back, näyttää toimivan kuubalaisen ja karibialaisen musiikin lisäksi myös kalifornialaisen kitararockin kohdalla.
Malilainen tuaregi- eli paimentolaisryhmä Tinariwen oli Grateful Deadin 30 vuoden takaisen Blues for Allah -albumin kuunnellut ja teki saharalaista synteesiä omasta autiomaan paimentolaismusiikista, bluesista ja kitararockista. Tinariwenin hypnoottisessa ilmaisussa Sahelin alueen ja eteläisen Saharan kitararunoilijat kohtasivat John Lee Hookerin, Hound Dog Taylorin ja Jerry Garcian.
Musiikki oli rytmiikaltaan tyypillistä perinteistä länsiafrikkalaista skaaloihin pohjautuvaa arabiankielistä modernia sävelrunoutta, chaabia. Sen melankolinen sävy ja hitaat tempot muistuttivat paljolti valtamerentakaista bluesia.
Rosoista kitarasaundia
Tinariwen-septetti ei käyttänyt instrumentteinaan chaabi-musiikin tunnettuja kielisoittimia, oud- ja gimbri-luuttua, vaan sähköisiä kitaroita, bassoa ja darabouka-lyömäsoitinta.
Rosoisen kitarasaundin lisäksi yhtyeen tavaramerkiksi kohosi puolitoistatuntisessa esillepanossa vahva stemmalaulu, jossa parhaimmillaan oli mukana miltei koko kokoonpano kuusi miesääntä ja yksi nainen.
Ensemblen esikuvana ja vaikuttajana voi pitää marokkolaisen akustisen punkin tai kapinamusiikin tunnetuinta kokoonpanoa, Suomessa Tampere Jazz Happeningissa vuonna 1996 esiintynyttä Nass El Ghiwane -yhtyettä. Sähköisten tishoumarenien eli kitaroiden kautta pitkäikäinen Tinariwen on kotikonnuillaan vedonnut aina juuri nuorempaan tuaregiväestöön ja määrittänyt instrumentteineen uudella tavalla paljolti pakolaiselämää viettämään joutuneiden paimentolaisten kulttuurista identiteettiä.
Septetin sähköinen saundi näyttää purevan myös länsimaiseen iäkkäämpäänkin maailmanmusiikin kuuntelija- ja kuluttajakuntaan, sillä bändin hypnoottinen kitarablues toi yhtyeelle keväällä BBC:n world music -palkinnon. Orkesteri veti rytmillisellä rutistuksellaan myös Tokoin rannan uudistuneen Huvilateltan kuulijakunnan mukaansa.
Kitaristi-säveltäjä Ibrahim Ag Alhabiben alusta lähtien eli vuodesta 1982 alkaen luotsaama kokoonpano olisi kuullun perustella vetänyt yleisön mukaansa varmasti missä tahansa Suomen kesän lukuisilla rytmimusiikkifestivaaleilla. Siksi yleismaailmallista heidän soitannollinen sanomansa tänä päivänä on.
Maailmanmusiikki on Kaustisen kansanmusiikki- ja Billnäsin Faces-etnofestivaalia lukuunottamatta jäämässä meillä kesän tapahtumasumassa lapsipuolen asemaan.
Siksi Tinariwen tuomista elokuun kuutamon alle voikin pitää pienoisena kulttuuritekona: turkulainen musiikkipromoottori Johan Hollsten käytti sekä musiikillista vainuaan että henkilökohtaisia kontaktisuhteitaan, jotta tuaregi-tiimi saatiin Huvilaan kuubalaisen latinomusiikkiaallon jatkoksi.
Nyt kun espanjalainen Radio Tarifa ja malilainen Tinariwen ovat meillä vierailleet, voisi seuraavaksi olla vaikkapa ison algerialaisen Orchestra National de Berbesin vuoro!
JARMO WALLENIUS
• Malilainen Tinariwen-septetti Helsingin juhlaviikkojen Huvila-teltassa tiistaina 23.8.
