Riekko, ilves ja punapartainen jänkä

TS/
TS/

IRMELI HAAPANEN

"Mikä tapahtuu maalle/ tapahtuu maan lapsille./ Virrat ovat veljiämme./ Eläimet, puut, ihmiset/ hengittävät samaa ilmaa./ Jos eläimet loppuvat/ ihiminen kuolee/ hengen suureen yksinäisyyteen./ Kaikella on yhteys."

Kittilän Särestöniemessä lähes koko ikänsä asuneen kuvataiteilijan Reidar Särestöniemen (1925-1981) hautakiveen on hakattu intiaanipäällikkö Seattlen sanat. Ne kiteyttävät kiistellyn taiteilijan tuotannon olennaisen piirteen. Luonto on Särestöniemen maalauksissa aina läsnä, eikä vain kuvina vaan olennaisena sisältönä.

Eläimet ja ihmiset ovat usein osa maisemaa, mikä antaa käsityksen ihmisen ja luonnon kohtalonyhteydestä. Itsensä Särestöniemi maalasi tauluihinsa milloin riekkona, milloin ilveksenä tai punapartaisena jänkänä.

Eläinhahmot olivat myös vertauskuvia. Riekko merkitsi herkkää taiteilijaminää ja tuntoja seksuaalisen vähemmistön jäsenenä ja ilves persoonallisuuden voimaa ja hellittämättömyyttä.

Särestöniemen suuria ja värikylläisiä maalauksia on nähtävillä Rovaniemen taidemuseon Reidar Särestöniemen syntymän 80-vuotisjuhlanäyttelyssä. Juhlavuotta muistetaan syksyllä myös Rovaniemen teatterissa, jossa saa lokakuussa ensi-iltansa Rosa Liksomin romaaniin Reitari perustuva näytelmä. Sen dramatisoi ja ohjaa Pieta Koskenniemi .

Taiteellinen kehityskaari

Rovaniemen taidemuseon näyttely on osa juhlakokonaisuutta, jonka toinen puolisko on esillä Kittilässä taiteilijan nimikkomuseossa Särestöniemessä, minne järjestetään Rovaniemeltä päiväretkiä. Näyttely pyrkii seuraamaan Särestöniemen taiteellista kehitystä alkuajoista menestysvuosiin. Maalausten lisäksi mukana on piirustuksia, luonnoksia, grafiikkaa sekä mitaleja.

Rovaniemellä nähdään myös Matti Saanion hienoja valokuvia Särestöniemestä, tämän maisemista ja perheestä sekä kaksi taiteilijasta tehtyä tv-dokumenttia videolla. Niistä on kiinnostavaa seurata, miten taiteilija kymmenessä vuodessa kehittyy. Erot kertovat toki myös tv-journalismin muutoksesta.

Dokumentissa Korpitaiteilijan kotona vuodelta 1961 Särestöniemi seisoo valkoisessa taiteilijantakissa hieman aran oloisena, kirjakieliset sanat putoavat verkalleen. Vuonna 1973 valmistuneessa Eeli Aallon taiteilijakuvassa näkymä on toinen: Särestöniemi kekkuloi lapinpuvussa tai uikkareissa ja roiskii maalia pihamaalla tai kaataa sitä vuolaasti suoraan kankaalle. Pohjoisen murteen sävyttämää puhetta tulee kuin sudenkuraa.

Jälkimmäinen versio on lähempänä Särestöniemen julkisuuskuvaa: mies, joka ei pitänyt kynttiläänsä vakan alla, joka signeerasi teoksensa kissankokoisilla kirjamilla ja räikeillä värillä poikki taulun ja pyysi teoksistaan kovaa hintaa. Kaveripiiriin kuului mm. presidentti Urho Kekkonen .

Taidepiireissä tätä ei katsottu suopeasti. Särestöniemeä pidettiin ylpeänä keikarina, joka käytti häikäilemättä hyväkseen lappilaista taustaansa. Myöhempi tutkimus on kuitenkin osoittanut, että Särestöniemi oli taiteilijana luova ja omaperäinen.

Särestöniemestä tuli osaltaan oman julkisuutensa uhri. Menestyksen edellyttämä pellenä oleminen ei ollut aina keveää. "Työperiodeja katkoivat rajut ryyppykaudet, ahdistus- ja pelkotilat, --- hän pelkäsi kuolevansa, hän pelkäsi nukkua yksin huoneessa, astma vaivasi, hän tunsi tukehtuvansa", Särestöniemen ystävä, kirjailija Brita Polttila kirjoittaa hienossa elämäkertateoksessa Reidar , joka ilmestyi muutama vuosi taiteilijan kuoleman jälkeen.

Särestöniemi kuoli 27. toukuuta 1981 äkillisesti sydämen voimakkaaseen rytmihäiriöön, jonka aiheutti unilääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutus.

Räikeää kuin pohjoinen luonto

Jo vuoden 1961 dokumentissa Särestöniemi kertoo maalaamisestaan olennaisen. Hän sanoo elävänsä maalauksissaan elämäänsä, teoksissa purkautuvat niin toiveet, aggressiot kuin pettymyksetkin. Hän sanoo rakentuvansa "ympäristöstä ja koko maailmasta" ja täyttävänsä itseään kirjallisuudella, musiikilla, oopperalla ja teatterilla.

Myös ulkomaan matkat olivat Särestöniemelle tärkeitä, ja niitä hän tekee paljon Huippuvuorilta Etelämerelle, Japanista Islantiin, Etelä-Amerikasta Eurooppaan. Ainakin yhtenä syynä matkusteluun on kaamoksen pelko. Pimenevä vuodenaika lähettää Kittilän pojan matkaan, mutta kun kevät koittaa, hän palaa Ounasjoen varteen. Vasta aivan elämänsä loppupuolella Särestöniemi ystävystyy talven kanssa.

Vuoden 1973 dokumentissa Särestöniemi muistuttaa ulkoisesti originellia pohjoisen shamaania, ja puheet ryydittävät tätä kuvaa: poro puskee viimeisen pälven pois, aurinko auttaa, kaamos väistyy, riekkoporo rummuttaa saadakseen sinistä aikaan, Särestöniemi maalaa sanoilla.

Maalauksissa värejä on paksulti ja sävyjä runsaasti. Anilliini, vihreä, sininen, keltainen, violetti, lohenpunainen, oranssi, punaruskea - skaala on laaja, mutta niin se on pohjoisessa maisemassakin. Ja sieltä Särestöniemi värinsä kaivoi kuten kuvastonsakin: poroja, suopursuja, koivuja, aurinkoa, susia, ilveksiä, riekkoja, kaloja, taloja, vettä.

Monia kuvia koristavat kiharaiset "kirjoitusmerkit" muistuttavat kallioita kirjavoivista jäkälistä, omakuvat tuovat mieleen - silloin kun ne eivät esitä suoraan jotain eläinhahmoa - maahisen tai sarvipäisen Panin.

Särestöniemi halusi teoksillaan myös kiinnittää ihmisten huomion luontoon, ja hän otti kantaa ajankohtaisiin ympäristökysymyksiin kuten teoksissa Lapinkylä jää tekojärven alle, Lumi suojaa kuu lohduttaa huolestuneita puita ja Sudet laulavat viimeisen laulunsa .

Arvo nousussa

Entä mikä on Särestöniemen arvo tänä päivänä taidemarkkinoilla? Hagelstamin huutokaupasta kerrotaan, että hänen töitään tulee suhteellisen vähän myyntiin.

- Parhaimmillaan niitä on myynnissä kymmenkunta vuodessa, joskus vähemmän. Huippu-Särestöniemeä havitteleva voi joutua odottamaan useammankin vuoden, taidehistorioitsija Tuija Tervo Hagelstamilta sanoo.

Syynä on hänen mukaansa se, että taiteilijan aktiivivuosista on vasta vähän aikaa.

- Monet teokset ovat vielä ensimmäisellä ostajalla, jolloin tunneside on voimakas. Omistaja on voinut esimerkiksi tuntea taiteilijan.

Parhaat Särestöniemet tulevatkin Tervon mukaan esiin kuolinpesistä tai muuttojen yhteydessä.

Vaikka Särestöniemi osasi myydä teoksensa kalliilla, tänä päivänä niiden arvo on vielä korkeampi.

- Nykyisin Särestöniemen maalauksista saa varautua maksamaan 10 000-30 000 euroa. Hinnat ovat noin nelinkertaistuneet siitä, mitä Särestöniemi itse pyysi, ja ovat edelleen nousussa.

Särestöniemen voimakas ja omaleimainen tyyli ei edelleenkään miellytä kaikkia, mutta Tervon mukaan taiteen keräilijöiden keskuudessa sillä on omat kannattajansa.

Väärennöksiä Särestöniemen töistä liikkuu siinä missä monen muunkin taiteilijan.

- Grafiikasta, pastelleista ja liitutöistä niitä on eniten. Särestöniemen öljyväritekniikka ja värimaailma olivat niin omaleimaisia, että öljyväritöistä pystyy melko helposti erottamaan väärennöksen oikeasta.

Reidar Särestöniemen syntymän 80-vuotisjuhlanäyttely Rovaniemen taidemuseossa 18.9. saakka. Sen yhteydessä järjestetään päiväretkiä Kittilän Särestöön 20.8. ja 17.9. Reitari-näytelmän ensi-ilta Rovaniemen teatterissa 8.10.

TS/<br />Sukuni juuret ovat yöauringon maassa.
TS/
Sukuni juuret ovat yöauringon maassa.
TS/<br />Uiva poro.
TS/
Uiva poro.
Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.