DBTL alkoi 1980-luvulta

TS/Timo Jakonen<br />Turkulainen Sister Manik sai kunnian aloittaa vuoden 2005 Down By The Laiturin. Yleisöä laulusolisti Pinjan vetämällä yhtyeellä oli vain kourallinen, mutta illan mittaan tunnelma Provinssirockistakin tutussa teltassa tiivistyi.
TS/Timo Jakonen
Turkulainen Sister Manik sai kunnian aloittaa vuoden 2005 Down By The Laiturin. Yleisöä laulusolisti Pinjan vetämällä yhtyeellä oli vain kourallinen, mutta illan mittaan tunnelma Provinssirockistakin tutussa teltassa tiivistyi.

TUOMO KARHU

Kaupunkifestivaali Down By The Laiturin 18. yrittämä lähti liikkeelle kaukaa 1980-luvulta. Uuden entistä isomman ja Provinssirockissa toimivaksi todetun telttalavan korkkasi paikoin piinallisen lujaa soittanut turkulainen Sister Manik.

Omien sanojensa mukaan yhtye esittää modernia hard rockia, mutta muun muassa Roxetten The Lookin uusiksi pistäneen Laituri-keikan perusteella voisi puhua ennemminkin kasarihenkisestä kimallerockista. Niin tai näin, runsas keikkailu paistoi bändin otteista ja rutiini riitti helposti oikeaoppisen oloiseen poseeraukseen, vaikka yleisöä olikin alkuillasta vain kourallinen.

Mutta riittääkö oikeaoppisuus maailmanvalloitukseen? Nyt Sister Manikin vahvimmaksi valtiksi jäi hard rock -genressä harvinainen naissolisti Pinja , jonka nahkapöksyjen imussa muullakin yhtyeellä voisi olla mahkunsa menestykseen.

Lisää kasaria

Kiitettävän linjakas mutta diskanttivoittoisista soundeista varsinkin alkuillan kärsinyt telttalavaohjelma jatkui kasarihenkisenä. Iron Maidenilta, Ozzy Osbournelta ja Queensrycheltä kaksin käsin ammentava Machine Men tykitti Bruce Dickinson -pastissejaan vakuuttavasti ja jo selvästi isommalle yleisölle kuin Sister Manik, mutta aplodeista päätellen useimmat odottelivat illan pääesiintyjiä, Kilpeä ja Teräsbetonia.

Kolmantena vuoron saanut Kilpi osoittikin vakiinnattuneensa paikkansa kotimaisen kasarihevin huipulla.

Samalle nyppylälle on yhdessä keväässä kiilannut Teräsbetoni, joka julistaa tehtäväkseen perustaa "metallivaltio, jonka toiminta perustuu järkkymättömään metallitotuuteen ja sen täydellisen ymmärtämisen tavoittelemiseen".

Keväällä erään nuortenlehden järjestämässä kaksintaistelussa Kilpi joutui myöntämään Teräsbetonin paremmakseen, mutta omalla maaperällään Kilpi kesti hyvin Teräsbetonin leikkimiekkojen kalistelun. Teräsbetoni veti illan suurimman yleisön - järjestäjien alustavan arvion mukaan yli tuhat maksanutta -, mutta taisto Kilven ja Teräsbetonin välillä päättyi ratkaisemattomaan.

Vähän kerrallaan

Hevillä tankatun aikakoneen viedessä telttalavan yleisöä 1980-luvulle Kirjakahvilassa vietettiin runoiltaa.

Esiintyjiä oli kaksi ja yleisöä noin kaksikymmentä eli varsin sopiva määrä Reetta Niemelän ja Pauliina Haasjoen intiimille runonäytelmälle Kolmosten talo . Runoilijoiden luettua pätkiä näytelmästään yleisö sai kysellä, kuinka runo taipuu näytelmäksi.

Jos telttalavalla edettiin pikajuoksuvauhtia, Niemelän ja Haasjoen seurassa ei ollut kiirettä. Niemelän sanoin: "Vähän kerrallaan, katsos, Helena, tietäisitpä, kuinka hitaasti homma etenee kun käytettävissä on kaikki aika."