Salmelan marenkia

TS/Risto Rutqvist<br />Taidekeskus Salmelan tärkein kulttuuripoliittinen merkitys on Mäntyharjun miljöön vaaliva uusiokäyttö.
TS/Risto Rutqvist
Taidekeskus Salmelan tärkein kulttuuripoliittinen merkitys on Mäntyharjun miljöön vaaliva uusiokäyttö.

LARS SAARI

Taidekeskus Salmela sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa Mäntyharjun kirkonkylän miljöössä luonnonkauniin Pyhäveden rajaamalla kapealla kannaksella.

Taidekeskuksen päänäyttelytilana toimii Mäntyharjun vanha pitäjätupa Salmela, jonka vanhimmat osat ovat 1820-luvulta. Tänä kesänä Salmela on ottanut käyttöönsä kunnostamiaan näyttelytiloja ns. Domanderin alueelta, jossa sijaitsevat 1870-luvulta peräisin oleva Mäntyharjun vanha apteekki sekä 1900-luvun alussa rakennettu Postitalo.

Mäntyharjun perinnemaiseman idylliä täydentää rypäs uusia sekä vanhojen arkkitehtipiirustusten mukaan uustuotettuja huvimajoja, joita tänä vuonna on kolme uutta entisten lisäksi. Ne täydentävät tyylikkäästi historiallista ympäristöään, johon kuuluu myös aivan Salmelan tuntumassa sijaitseva Carlo Bassin suunnittelema uusklassinen puinen ristikirkko vuodelta 1822. Salmelan ehkä tärkein kulttuuripoliittinen merkitys onkin Mäntyharjun miljöön vaaliva uusiokäyttö.

Myyvää ja kaupallista

Taidekeskus Salmela on henkilöitynyt toiminnanjohtaja Tuomas Hoikkalaan - ehkä liikaakin. Kun valtalehti Helsingin Sanomat esittelee kulttuurisivuillaan näyttelyn avajaisia (HS 13.6.) lähinnä siihen osallistuvien julkimoiden avulla, joihin kuuluvat niin Nokian pääjohtaja Jorma Ollila kuin filosofi Esa Saarinenkin , pitäisi ehkä jo huolestua.

Tällainen mediaglamour osoittaa, että Hoikkala on varsin taitava yhteiskunta- ja mediasuhteissaan. Mikä tahansa ekspansiivinen yksikkö tarvitsee tietysti menestystä, jotta se voisi jatkaa ja kehittää toimintaansa. Mutta mitä tämä vaikuttaa tarjolla olevaan taiteeseen?

Salmelassa on eniten kävijöitä, eniten punaisia 'myyty'-lappuja ja eniten sellaista kaupallisuutta, jota ei löydy esimerkiksi Purnun pienimuotoisessa eheydessä tai Mäntän kuvataideviikkojen haasteellista nykytaidetta suosivassa atmosfäärissä.

Koska erillistä kuraattoria ei Salmelassa ole nimetty, täytyy olettaa, että myös taiteilijavalinnat ovat Hoikkalan käsialaa. Taitavan ulkopuolisen kuraattorin valinta terästäisi Salmelan taiteilijavalintoja etenkin taiteilijoiden ja teosten vuoropuhelun ja ripustuksen suhteen.

Nuorista ei ole kontrapunktiksi

Salmelan kesän 12 taiteilijasta konkarit Stig Fredriksson (s. 1929) ja Juhana Blomstedt (s. 1937) ovat klassisia modernisteja ja keskipolvea edustavat sellaiset tekijät kuin Tero Laaksonen , Kristian Krokfors ja Ukri Merikanto . Nuorimmat, kuten 1970-luvulla syntyneet Sari Tenni ja Maria Mughal , eivät oikein ole riittävän voimakkaita kontrapunkteja heille.

Mainion mestarin Juhana Blomstedtinkin kokoelma on epäyhtenäinen, kun mukana on eri huoneisiin sijoitettuja teoksia monista eri sarjoista.

Monelta tekijältä tuntuu olevan mukana liikaakin teoksia, kun ripustusta ei ole riittävästi rytmitetty. Parhaiten teosten välinen vuoropuhelu toimii Tero Laaksosen klassillisvaikutteisten maalausten ja Nina Ternon veistosten välillä. Nuoremmista taiteilijoista huomio kiinnittyy Anna Retulaisen tuoreeseen ja oivaltavaan asetelmamaalaukseen, jossa ohut väri yhtyy herkullisen viitteenomaiseen muodonantoon.

Graniittimakasiini nähtävyys sinänsä

Idyllissä on siis aika paljon makeutta ja tarpeellista kirpeyttä turhan vähän. Upean poikkeuksen muodostaa vajaan puolen kilometrin päässä muista näyttelypaikoista sijaitseva 1850-luvulla rakennettu Graniittimakasiini. Rakennus on jo itsessään nähtävyys - tämän kokoluokan kivimakasiinia en ole ennen Suomessa nähnyt.

Karuihin tiloihin on sijoitettu hieno kokoelma pari vuotta sitten kuolleen Nina Ternon (1935-2003) pronsseja. Ternon dekoratiivisempi puoli hevosineen ja ratsastajineen tuo mieleen aikanaan kovasti ihaillun italialaisen Giacomo Manzùn (1908-1991) tuotannon. Sen vastakohtana on makaaberia ja rujoa pelkäämätön komea ilmaisu, jonka esikuvina voisi nähdä vaikkapa Alberto Giacomettin (1901-1966) tai Germaine Richierin (1904-1959) eksistentiaalisen veistotaiteen.

Salmelaan kannattaa ehdottomasti mennä jo pelkästään Nina Ternon takia. Bonuksia ovat lumoava miljöö ja yksittäisiä hyviä kohtaamisia paikoin liian säyseässä taiteellisessa kokonaisuudessa.

Taidekeskus Salmela Mäntyharjussa. Auki 14.8. saakka joka päivä klo 11-18. www.taidekeskussalmela.fi

TS/<br />Anna Retulainen: Kevyemmin
TS/
Anna Retulainen: Kevyemmin
TS/<br />Nina Terno: Sirkusratsastaja
TS/
Nina Terno: Sirkusratsastaja