Luontevuus, vapaus ja eläytyminen

TS/<br />Essi Luttinen ja Petri Bäckström Savonlinnan maisemissa. Petri on kuvassa Hoffmannin kertomusten Spalanzanin maskissa.
TS/
Essi Luttinen ja Petri Bäckström Savonlinnan maisemissa. Petri on kuvassa Hoffmannin kertomusten Spalanzanin maskissa.

MATTI LEHTONEN

- Kilpailuvoitto nostaa tietysti itseluottamusta ja itsetuntoa. Se merkitsee sitä, että tämä minun projektini on hyväksytty ja että minun kannattaa jatkaa samaa rataa, pohtii turkulaissyntyinen mezzosopraano Essi Luttinen , joka voitti muutama viikko sitten Merikanto-laulukilpailun Mäntyharjulla.

Luttinen ei kilpaillut nyt ensimmäistä kertaa. Hän on ollut aiemmin mukana muun muassa Mustakallio-kilpailussa ja Dresdenin laulukilpailussa, joissa kummassakin tuli menestystä, muttei voittoon saakka.

- Laulutekniikan kehitys vaikuttaa kaikkeen. Kun tekniikan toimivuutta ei tarvitse jännittää, saa esitykseensä luontevuutta, vapautta ja eläytymistä - ylimalkaan kaikkea, mitä laulamisellani haluan haluan välittää kuulijoille, Luttinen ruotii.

Käytännössä hän uskoo voiton tekevän nimeä tutuksi ja sitä kautta poikivan työtehtäviä. Hän toteaa lyyrisen mezzon ja mezzokoloratuurin tehtävien, esimerkiksi Mozart-roolien, bel canto -oopperoiden ja ranskalaisen musiikin olevan ominta ohjelmistoaan seuraavien kymmenen vuoden ajan.

Ulkomailla unohtuu

Luttisen puoliso on tenorilaulaja Petri Bäckström , joka on tehnyt jo jokusen vuoden uraa eri puolilla Suomea. Hän esiintyy tänä kesänä viime vuoden tapaan Savonlinnan oopperajuhlilla Offenbachin Hoffmanin kertomusten Spalanzanin roolissa ja kansallisoopperassa hän lauloi hiljattain muun muassa Straussin Ruusuritarissa .

Kahden uraa tekevän, esiintyvän taiteilijan aikataulujen sovittaminen yhteen ei ole yksinkertainen juttu, mutta Essi ja Petri eivät katso tulevaisuuteen perhe-elämänkään kannalta pessimistisesti.

- Silloinkin kun Essi opiskeli Lontoossa, emme missään vaiheessa olleet erossa kolmea viikkoa kauempaa. Vähän reissaamista se tosin vaati, Bäckström sanoo.

Ylitarjonta Suomessa ajaa joukoittain laulajia töihin ulkomaille, eritoten Saksaan, ja siihen suuntaan Petri ja Essikin ovat tähyilleet. Kiinnitys ulkomailla ei kuitenkaan ole pelkästään positiivinen asia.

- On vaikea olla läsnä ja pysyä yleisön muistissa kahdessa paikassa yhtaikaa. Moni Saksaan lähtenyt on painunut Suomessa täysin unohduksiin jopa siinä määrin, ettei edes kirkkomusiikkikeikkoja tarjota, Bäckström miettii.

Kaikki eivät todellakaan ole Salmisia, Mattiloita ja Isokoskia, joiden edesottamuksia maailmalla seurataan kotimaassakin herkeämättä.

Yhteisiä produktioita

Ensi kesänä Luttinen ja Bäckström esiintyvät samassa produktiossa, Savonlinnan Taikahuilussa , jossa Bäckströmillä on Monostatoksen rooli ja Luttinen laulaa toisen naisen osuuden. Molemmat pitävät samassa tiimissä mukana olemista hauskana.

- Monostatos ei ole laulullisesti ihannerooli, mutta hyvä näyttämöllisesti, Bäckström toteaa.

Taikahuilu ei suinkaan ole ainoa teos, joka tarjoaisi mielenkiintoisen roolin sekä Essille että Petrille.

- Massenet'n Werther olisi tällä haavaa meille yhdessä täysin ihanteellinen ja Bizet'n Carmen joskus tulevaisuudessa. Kaikki Carmenin aariat minulta kyllä sujuvat, mutta sellaisen syöjättären roolin tekemistä kokonaisuudessaan odottelisin vielä jokusen vuoden, Luttinen miettii.

Hupaisaa kyllä, oopperakirjallisuus sisältää sellaisiakin rooleja, joita Essi tai Petri kumpi hyvänsä voisi tehdä. Esimerkiksi Romeon osa Bellinin oopperassa Capuletit ja Montaguet on kirjoitettu joko tenorin tai mezzon esitettäväksi.

- Sehän olisi jännää mennä paikkaamaan, jos toinen sattuisi sairastumaan, laulajapariskunta naureskelee.

Oratorioissa Bäckström ja Luttinen ovat esiintyneet joitakin kertoja yhdessä, mutta silloin tilanne on normaaliin verrattuna stressaavampi - joutuu jännittämään paitsi omaa myös puolison suoritusta.

Kaksi isoa vuodessa

Bäckströmillä on riittänyt runsaasti töitä viime vuosina Savonlinnan ja kansallisoopperan lisäksi muun muassa maamme alueoopperoissa. Kilpailumenestyksen myötä Luttinen odottelee oman tilanteensa kääntyvän samaan suuntaan.

- Vapaan taiteilijan on itse työllistettävä itsensä. On organisoiduttava ja pidettävä huolta, että töitä riittää. Liikaa ei kuitenkaan kannata haalia tekemistä, sillä kukin rooli vaatii harjoittelunsa, keskittymisensä ja vastapainoksi lepoa, Bäckström miettii.

Hän pitää kahta isoa oopperaroolia vuodessa sopivana työmääränä. Niiden rinnalla voi sitten tehdä pienempiä ja lisäksi erilaisia konsertteja.

Bäckström on toistaiseksi laulanut paljon erilaisia karakterirooleja, mutta hän uskoo Ilmajoella laulamansa Antin osan Madetojan Pohjalaisissa olevan suuntaa antava - kohti italialaista ohjelmistoa ja vakavampia rooleja.

Tulevalla kaudella Bäckströmiä odottavat Alfredon osa Verdin Traviatassa Kuopion oopperassa ja edelleen pari pienempää roolia kansallisoopperan ohjelmistoon palaavassa Ruusuritarissa .

Luttinen puolestaan laulaa syksyllä Oulun oopperassa kantaesityksensä saavassa Olli KortekankaanMessenius ja Lucia -oopperassa ja talvella Helsingissä Tauno PylkkäsenSudenmorsiamessa .