Kosketeltavia veistoksia purkupuusta

TS/<br />Mauno Hartmanin työhuone on Hollolassa.
TS/
Mauno Hartmanin työhuone on Hollolassa.

IINA ANTINLUOMA

Turussa syntynyt, nykyisin Hollolassa asuva kuvanveistäjä, professori Mauno Hartman juhlii 75-vuotissyntymäpäiväänsä sekä viisikymmentä vuotta kestänyttä taiteilijauraansa laajalla retrospektiivisellä näyttelyllä Lahden Sibeliustalossa.

Mauno Hartman tunnetaan 1950-luvulla debyytin tehneen kuvanveistäjäsukupolven ja vapaamuotoisen ilmaisun edustajana Kain Tapperin , Laila Pullisen , Harry Kivijärven , Heikki Häiväojan ja Raimo Utriaisen tavoin. Hartmanin juhlanäyttely Sibeliustalossa sisältää yli sata teosta, joista vanhin on 1950-luvulta ja uusimmat aivan lähivuosilta. Pelkästään toisen kerroksen Puusepän Salissa on kymmenen suurta hirsiveistosta, joista eräät tulivat tunnetuiksi maailmalla Joonas Kokkosen oopperan Viimeiset kiusaukset lavasteina.

Näyttelyn teokset ovat peräisin taiteilijan omasta kokoelmasta sekä talletuskokoelmasta, jonka Hartman on deponoinut Lahden kaupungille vuonna 1993, tarjottuaan sitä ensin pari vuotta aiemmin syntymäkaupungilleen ja saatuaan kuitenkin epäävän vastauksen. Käytännössä torjuva päätös syntyi, koska Turun kaupungilla ei ollut mahdollisuutta lahjoituksen edellyttämään esilläpitovelvoitteeseen.

Lahden parhaimmalla paikalla, Vesijärven tuntumassa sijaitsevassa Sibeliustalossa on pysyvästi esillä yli kolmekymmentä Hartmanin teosta. Puu on myös yhteinen nimittäjä sekä Hartmanin tuotannon että nykyaikaista puuarkkitehtuuria upeasti hyödyntävän Sibeliustalon välillä.

Kävele veistoksen sisälle

Kolmeen suureen tilaan - Metsähalliin, Puusepän Saliin ja Puusepän Verstaaseen - Sibeliustalossa levittäytyvä näyttely avaa mielikuvia ikiaikaisten suomalaisten savupirttien, saunojen, aittojen, riihien ja harakkamyllyjen jo kadonneeseen puurakentamiseen.

Hartmanin puuveistosten on varhaistuotannosta lähtien todettu vuoropuhelevan ainutlaatuisella tavalla suomalaisuuden esihistorian kanssa. Vapaasta muotokielestään ja olemistavastaan huolimatta puuveistokset ovat solmineet käsin kosketeltavan yhteyden vanhan talonpoikaiskulttuurin ja nykyajan välillä. Kierrätysmateriaalia - hirttä ja lautaa - Hartman on hyödyntänyt koko taiteilijauransa ajan.

1960-luvulla hän ryhtyi käyttämään tilaa hahmottavissa veistosrakennelmissaan myös hirsisalvoksia ja muita perinnerakentamiseen kuuluvia liitostapoja.

Pinnaltaan moni-ilmeisiä, polttamalla patinoituja puutöitä on luonnehdittu myös eeppisesti kertoviksi sankarilauluiksi. Metsähallissa nähdään muun muassa Kalevalaan viittaava, tänä vuonna valmistunut lattialla vapaasti seisova neliosainen puuveistossarja.

Moniosainen ja punavärillä maalattu hirsiteos Uusi Maammeveistos (1985-1990) vie sekin ajatukset kansaan ja maantieteelliseen paikkaan nimeltä Suomi.

Veistokseen saa istua

Yhtäältä Hartman on tuonut veistoksensa kaiken kansan kosketeltaviksi. Hänen tuotantonsa eroaa perinteisestä veistotaiteesta siinä mielessä, että teoksiin on saanut koskea, niiden sisään on voinut kävellä ja niiden ympäristössä on järjestetty jo varhain taiteidenvälisiä performansseja. Tästä syystä Sibeliustalossa ei näy missään perinteistä "ei saa koskea" -kieltotaulua.

- Veistoksen penkillä voi ja saa istua, jos haluaa katsella ympärilleen rauhassa, sanoo näyttelynvalvoja Jesse Lepola Puusepän Salissa ja osoittaa suurta, tummaksi käsiteltyä Pyhäpuu -nimistä veistosrakennelmaa vuodelta 1978.

Muitakin uskonnolliseen traditioon viittaavia aiheita näyttelyssä on useampia, vaikka Pallivahan seurakunnassa sijaitseva Taivaan tappi (1967-1969) ei olekaan näyttelyssä mukana, kuten ei myöskään Pieni juhlamessu , joka kuuluu Wäinö Aaltosen museon kokoelmiin.

Tilaa ympärilleen vaativien puuveistosten ohella näyttelyssä on runsaasti pienoisveistoksia, joista osa tuo esiin kuvanveistäjän loisteliaana värinkäyttäjänä.

Varsinaiseksi yleisömagneetiksi voi kuvitella muodostuvan teossarjan Pyhä toimitus I-VI , vuodelta 1996, jonka jokainen puinen osa on maalattu sekä pääväreillä että ruskealla ja mustalla. Värien lisäksi erityistä ilmettä nämä kuusi pöydän päälle sijoitettua pienoisveistosta saavat kultalyöntimetallista.

Oman mielenkiintoisen ja yksilöllisen piirteen näyttelyyn tuovat monien guassimaalausten ja kollaasien lisäksi lukuisat ruokotyöt, joiden materiaalin Hartman on kerännyt saareltaan Nauvosta.

Kuvanveistäjä Mauno Hartmanin Hirsi soikoon! -näyttely jatkuu Lahden Sibeliustalossa heinäkuun 24. päivään.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.