Urkumusiikkia Tanskanmaalta Paraisten kirkossa
Paraisten urkuviikon teemana on tänä kesänä pohjoismainen urkumusiikki. Tanskalainen Anne Mathiesen toteutti tiistaisessa konsertissaan Paraisten kirkossa teemaa soittamalla kotimaansa musiikkia eri vuosisadoilta, Dieterich Buxtehuden täysbarokkia ja Leif Kayserin moderneja kappaleita. Kokonaisuuden täydensi saksalainen Melchior Schildt.
Tanskalaiset voivat hyvästä syystä olla ylpeitä ikiomasta barokkimestaristaan, vaikka tämä tekikin merkittävimmän osan elämäntyöstään Saksan maaperällä, Lyypekin Mariankirkon urkurina. Hänen taidoistaan urkurina kertoo jotain se, että seuraavan sukupolven muusikoista ainakin Händel ja Bach näkivät vaivaa päästäkseen kuuntelemaan häntä.
Bachin edeltäjä
Buxtehude lukeutui Bachia varhaisemman sukupolven etevimpiin säveltäjiin Pachelbalin ja muutaman muun ohella. Hänen asemaansa Bachin edeltäjänä on turha korostaa, onhan hänen taiteella kiistaton itseisarvonsa. Buxtehuden musiikissa, esimerkiksi konsertin avanneessa F-duuri toccatassa siltikin aistii oraalla ne ilmiöt, jotka Bach jalosti huippuunsa.
Konsertin ohjelman idea oli mielenkiintoinen - säveltäjien näkemyksiä samoista koraaleista. Ach Herr, mich armen Sünder , joka tunnetaan meillä nimellä Oi rakkain Jeesukseni , on kirvoittanut hienoja musiikillisia rakennelmia niin Buxtehudelta kuin Schildtiltäkin. Jälkimmäinen tosin on verhonnut sävelmän alkuperän salaperäisen Paduana Lachrymae -nimen kätköön.
Buxtehuden aikaansaannos on hahmoltaan koraalialkusoitto, kun taas Schildtin teos variaatiosarja. Varsinkin jälkimmäisessä Mathiesen käytti tehokkaasti ja hyvällä maulla hyväkseen urkujen äänikertavalikoimaa.
Toinen yhteinen koraaliaihe oli Nun freut euch lieben Christen g'mein , Suomessa Oi iloitkaa, te kristityt , jonka sekä Buxtehude että Kayser ovat valinneet sävellyksensä pohjaksi. Mathiesenin tekniikka riitti melko moitteettomasti virtuoosisen satsin soittamiseen, joskin jokusia kupruja sattui matkan varrella.
Leif Kayserin (1919-2001) tyyli koraalissa edustaa varsin puhtaaksiviljeltyä uusbarokkia, mutta erään Ave Maria -sävelmän perustalle kirjoitetussa toccatassa hän on kovasti toisilla linjoilla. Harmoniat tuovat mieleen ennen kaikkea Olivier Messiaenin.
Kayserin musiikkiin törmää harvoin
Kayserin nimeen ja musiikkiin törmää kovin harvoin. Ei olisi ollut pahitteeksi, jos urkupäivien käsiohjelmasta olisi luettavissa jonkinlainen selvitys hänen elämänkaarestaan ja tuotannostaan.
Ohjelman lopussa palattiin vielä kerran Buxtehudeen. Anne Mathiesen soitti päätökseksi varmaotteisesti dramaattisen d-molli toccatan.
Yleisön mielenkiinnosta oli Paraisten kirkossa urkurin lisäksi kilpailemassa kaappikellon raksutus ja nariseva ovi, joka oli alituisessa liikkeessä vedon vuoksi. Kummallekin häiriötekijälle voisi kai tehdä jotain.
MATTI LEHTONEN
• Paraisten urkupäivät 28.6., Anne Mathiesen, urut, Paraisten kirkossa. Buxtehude, Schildt, Kayser.
