Canal Grande
Veikko G. T. Niemisen hengitys kiihtyi, kun pakettiauto pysähtyi parkkiruutuun Tampereen taidemuseon edustalla. Hän vilkaisi kuskin paikalla istuvaa kaksimetristä Onnia ja kirosi mielessään, ettei ollut saanut kuumeen kaataman Oraviston Jaskan tilalle parempaa apuria. Hiljattain linnasta vapautunut Onni taisi kutoa elämänsä seittiä vain yhdellä puikolla. Mies väitti löytäneensä vankilassa Äiti Amman, mutta Nieminen epäili miehen ennemminkin kadottaneen posessa järkensä.
- Muista Onni - ei väkivaltaa. Se on Tilaajan vaatimus, Nieminen sanoi ja tarkasteli valeasuaan taustapeilistä. Tuuhea tekoparta, paksusankaiset silmälasit ja "Kuulen ääniä, Radio Häme" -tekstiä toitottava lippis tekivät hänestä muodinluojien painajaisen.
- Tämä selvä, pönäkkä ja punakka Onni sanoi ja miehet työnsivät pistoolit housunkaulukseen ja tarttuivat reppuihinsa.
Kohta kaksikerroksisen punatiilisen museon ulko-ovet heilahtivat auki ja miehet astuivat sisään. Juhannuksen jälkeisenä maanantaina Humanismin lähettiläät -näyttelyssä haahuili vartijoiden lisäksi vain muutama ihminen.
Niemisen ostettua liput miehet kiipesivät toiseen kerrokseen Canaletton 1700-luvulla maalaaman Venetsian Canal Grandea ja Santa Maria della Salute -kirkkoa esittävän teoksen luo ja ihailivat ääneti Belgradin kansallismuseon omistamaa miljoonien eurojen arvoista taulua. Vatsakas tummapukuinen vartija käveli kauemmas kuullessaan käytävältä lapsen parkaisun.
Muista museovieraista piittaamatta Nieminen heilautti repun selästään, kaivoi esiin veitsen, leikkasi taulun irti karmeistaan ja hälyttimet pärähtivät korvia vihlovaan meteliin.
Onni näki vartijan hapuilevan asetta. Hän singahti käytävälle ja ehti tarttua vartijan asekäden ranteeseen. Miehet tanssivat taistelutangoa yläaulan päätyyn, kunnes vartijan potku tärähti Onnin nivusiin ja hän tipahti parahtaen polvilleen. Joku vierailijoista kiljaisi pelosta.
Rullalle käärittyä maalausta kantava Nieminen näki vartijan vetävän aseensa esiin. Hän kiiti aulan päätyyn ja iski miestä voimalla niskaan. Vartija paiskautui päin porraskäytävän kaidetta, keikahti sen päälle, hapuili käsillään tukea ja sai kiinni Niemisen tekoparrasta. Kuului rääkäisy, kun vartijan ote lipesi ja hän putosi kaiteen yli porraskuiluun.
Nieminen peitti kasvonsa käsillään ja vilkuili hätääntyneenä katonrajaan. Yksikään kamera ei näyttänyt kuvaavan yläaulan tätä kohtaa, peli ei vielä ollut menetetty. Hän kyykistyi ja haroi parran, lippalakin ja silmälasit käsiinsä lattialta, sitten joku kirkaisi kimeästi vieressä. Hän nosti päätään ja tuijotti tumman nuoren naisen pelon pyöristyttämiin silmiin. Todistaja - nyt kaikki meni päin seiniä.
Nieminen ehti virittää valeasunsa kuntoon, ennen kuin portaista putkahti toinen vartija. - Aseet maahan! Ja taulu kanssa.
Niemisen aivoissa säkenöi, jotakin piti keksiä. Hän tarttui vieressään kirkuvaan naiseen ja työnsi pistoolinpiipun tämän ohimolle. - Tee tietä tai tyttö kuolee.
Vartija puntaroi hetken vaihtoehtojaan ja asetti aseensa sitten varovasti lattialle. Tuskaisan näköinen Onni nappasi sen käteensä.
Nieminen kantoi taulua ja Onni rimpuilevaa naista. Hälyttimien meteli sekoittui ihmisten huutoihin ja kaiteen yli tippunut vartija makasi liikkumattomana kiviportailla.
- Ulko-ovi auki tai tulee ruumiita, Nieminen karjui ala-aulassa, ja kohta ryöstäjät retuuttivat panttivankiaan kohti parkkipaikalla odottavaan pakettiautoa. Takaa-ajajien askeleet kuuluivat läheltä ja sireenit ulisivat jossakin kaukana.
Vielä piti päästä pakoon poliisia.
Taavi SOININVAARA
