Arto Paasilinnan veijariromaanien sarja jatkuu romaanilla Suomalainen kärsäkirja , jonka nimi tosin kustantajan ennakkotiedoissa oli vielä Suomalainen norsupolku.
Uusi nimi on iskevämpi, mutta ennakkonimi kertoo enemmän kirjan juonesta. Sankarina häärii Suomessa syntynyt Emilia-norsu, jonka matkaa halki syntymämaan Paasilinna seuraa siinä sivussa suomalaista elämämenoa kommentoiden.
Paasilinnamaiseen tapaan idea on hauska, mutta sen käsittely kovin kevyellä kädellä tehty. Vaivattoman löyhästi tapahtumat seuraavat toistaan. Paasilinna iskee tarinaa, vaan tarina ei iske läheskään täydessä, kaikkia mahdollisuuksia hyödyntävässä mitassaan takaisin.
Mutta kaipa se iskee riittävällä voimalla. Tätäkin kirjaa myydään kuitenkin satatuhatta kappaletta, joten turha tässä on marmattaa. Kun peruslinja pitää, uskolliset lukijatkin pitävät.
On kirjassa herkullisetkin hetkensä. On hyviä kaskuja ja osuvia oivalluksia.
Kun Suomea samoava retkikunta pysähtyy Köyliöön, kysyy norsun emäntä Lucia Lucander paikalliselta ukolta, josko paikkakunnalla on aina näin rauhallista.
"Yleensä täällä on, mutta yhtenä talvena tuon vastarannan isäntä tappoi yhden englantilaisen herran... Jottaan kirkonmiehiä se oli... jotku sanoo että ihan piispa."
Hämeen ja Savon syrjäisillä rajamailla miesjoukko kertoo arjestaan: "Ei tällä kylällä kukaan ole vuosiin viljellyt maata. Kaikki mitä tarvitaan, ostetaan kaupasta, kunta maksaa".
Suomalaisiin Paasilinna suhtautuu suurella ymmärryksellä, mutta suomalaisen yhteiskunnan nykymenoon pistävän kriittisesti. EU:n toimiin samoin.
Paasilinnan tarjoamalta ruohonjuuritasolta katsoen meininki on maailmassa mennyt sellaiseksi, että maalaisjärjellä ei kaikkea kykene ymmärtämään.
Emilia-norsun Paasilinna saa lopulta onnellisesti kuljetettua Afrikkaan asti, jossa se pääsee nauttimaan sille luontaisesti sopivista olosuhteista ja lajitovereidensa seurasta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
KIMMO RANTANEN
• Arto Paasilinna: Suomalainen kärsäkirja. WSOY 2005.
