Vallankumousta ja vallan mukavaa
TUOMO KARHU
- Kirjoittaa? Miksi pitäisi kirjoittaa, kysyi chileläiskirjailija Alberto Fuguet Mukkulan kirjailijakokouksen päätöspäivän aluksi.
Ja mikä oli kirjailijan vastaus? Tietysti: miksikä ei? Mutta ensin pitää osata kirjoittaa. Ja koska kaikki eivät osaa, kaikkien ei pidä kirjoittaa. Mistä Fuguet päätyi siihen, että oikeastaan vähempikin määrä kirjoittajia riittäisi.
- Liikaa kirjailijoita, liikaa kirjoja, liian vähän aikaa, kirjailija huokaisi ennen kuin siirtyi käsittelemään kirjoittamisen motiivejaan henkilökohtaisemmalla tasolla.
Taiteen tarkoitus auttaa ja parantaa
Siis miksi Fuguet kirjoitti esimerkiksi viime vuonna suomeksi ilmestyneen romaanin Elämäni elokuvat (Johnny Kniga)?
- Arvelen, että kyse on halusta antaa vastalahja.
Ja lahjan antamisesta on vain pieni askel tämän vuoden teemaan, kirjoittamiseen rakkauden tekona. Fuguet arvelikin halunsa antaa vastalahja olevan rakkautta sanan laajimmassa merkityksessä.
Toisaalta Fuguet otaksui yhdeksi kirjoittamisensa motiiviksi myös halun hallita.
- Maailmassa, jossa joutuu ponnistelemaan saadakseen asiat sujumaan haluamallaan tavalla, ei ole lainkaan hullumpi kokemus saavuttaa edes jonkinlainen tunne vallasta ja kontrollista, ja juuri sellaisen luomistyö synnyttää.
Vallantunne ei Fuguetin mukaan tarkoita sitä, että kirjailijalla olisi valtaa esimerkiksi muuttaa maailmaa paremmaksi tai huonommaksi. Siitäkään huolimatta, että 1999 arvovaltaiset Time ja CNN valitsivat hänet yhdeksi Latinalaisen Amerikan merkittävimmistä mielipidevaikuttajista.
- Taiteen tarkoitus, ainakin minun mielestäni, on auttaa ja parantaa, tehdä elämästämme helpompi, hauskempi, turvallisempi ja vähemmän yksinäinen, paraikaa ensimmäistä kokoillan elokuvaansa työstävä kirjailija totesi.
Yksityisen ihmisen julkinen runoanalyysi
Elokuussa esikoisromaaninsa Varpunen (Teos) julki saava Auli Mantila kertoi olevansa yksityinen ja ujo ihminen, joka vaalii tarkasti omia ja muiden yksityisasioita. Tieto ei tullut yllätyksenä, sillä ohjaaja-käsikirjoittaja Mantila tunnetaan elokuviensa ohella siitä, ettei häntä saa kuvata. Nytkin hän keskeytti puheensa heti, kun joku erehtyi osoittamaan häntä kameralla.
Mantila oli rakentanut alustuksensa 14-vuotiaana "eräästä antologiasta" lukemansa Karin Boyen runon ympärille. Ainakin Mukkulassa runo meni näin: "Kuin voisin tietää onko äänes kaunis? / Sen tiedän vain: / se minut läpäisee / saa minut värisemään niin kuin lehden / ja minut repii, rikki laukaisee. / Sun ihosta, jäsenistäs mitä tiedän? / Sen tiedän vain: ne on sinun / Niin etten rauhaa saa, en unta / kunnes ne on minun."
Ohjaaja-käsikirjoittaja-kirjailijan runoanalyysi huipentui johtopäätökseen, että "mikä tahansa maailmassa oleva asia saattaa olla se Sinä, joka repii, rikki laukaisee".
- Se voi olla epäkohta sosiaalisissa oloissa. Hetki, jolloin jumala tuntui hyljänneen. Ihmisten tapa hipaista nenäänsä setelin ojentamisen jälkeen silloin, kun he tietävät ostaneensa jotain liian hintavaa. Ilo, jota tuntee kun ripustaa pyykkiä tuulisena päivänä.
Revoluutiosta reovulaatioon
Tshekkiläinen performanssitaiteilija ja kirjailija Martin Zet sai kunnian olla aurinkoisen päätöspäivän viimeinen alustaja. Mies, jonka tempauksista tunnetuimpia on käytettyjen setelien myynti New Yorkin pääpostin edessä ja kampanja Free Martin Zet , käytti tilaisuuden hyväkseen puhumalla mistäpä muustakaan kuin revoluutiosta, vallankumouksesta.
- On sanoja ja värejä jotka jokainen haluaa omaksua. Sanoja, jotka silmissämme ja korvissamme kytkevät päälle mekanismin, joka muuttaa ja vahvistaa päättäväisyyttämme. Punainen on sekä kommunistisen että republikaanisen puolueen väri; revoluutio muuttaa yhteiskunnan kommunistiseksi, mutta myös kapitalistiseksi.
Kunnon performanssitaiteilijana Zet havainnollisti näkemyksiään kaivelemalla kassistaan suuren punaisen lakanan ja kirmaamalla se viittanaan Mukkulan nurmelle.
Kunnon sanataiteilijana Zet kiinnitti huomionsa sanan revoluutio epätäsmällisyyteen.
- Älkäämme loukatko revoluution edustamaa asiaa kavahtamalla vaihtaa epätarkka ilmaisu uuteen, samalta kuulostavaan mutta osuvampaan.
Ja se uusi uljas sana on reovulaatio. Näin vallankumouksen hetki on myös hedelmöittymisen hetki.
Jalkapalloa rakastavalla otteella
Jos Mukkulan päätöspäivä sujui hervottomasti, hupia ei puuttunut maanantain ja tiistain välisestä yöstäkään - ellei Sibeliustalossa pidettyä, lähinnä hautajaistilaisuutta muistuttanutta kansainvälistä runoiltaa lasketa.
Täpärästi maanantain puolella - 23.30-00.00 - pelattu jalkapallo-ottelu Suomi vastaan Muu Maailma oli totta kai suurta urheilun juhlaa, vaikka lopputulos olikin surullinen: Suomen urheasti ylivoimaista vihollista vastaan kamppaillut joukkue hävisi 4-7.
Ottelutiedote puki karvaan tappion sanoiksi: "Suomi pyrki tukahduttamaan muun maailman rakastavalla otteellaan, mutta muu maailma ei vastannut rakkauteen."
Vaan omanlaisensa rakkauden teko se jalkapallo-ottelun häviäminenkin on.