Siunatusti hullu Lehtinen

TS/Merja Ilpala<br />- Laulakaa korkealta ja väärin, ohjaaja Kai Lehtinen neuvoo Salon kesäteatterin näyttelijöitä, jotka erehtyvät veisaamaan virttä aivan liian puhtaasti.
TS/Merja Ilpala
- Laulakaa korkealta ja väärin, ohjaaja Kai Lehtinen neuvoo Salon kesäteatterin näyttelijöitä, jotka erehtyvät veisaamaan virttä aivan liian puhtaasti.

MERJA ILPALA

Viikko sitten Kai Lehtinen vieraili Washingtonissa Raid -elokuvan näytännön tähtenä. Matka rapakon taakse piti tehdä parissa päivässä, sillä miehellä oli kiire kotimaahan ohjaamaan Aapelin Siunattua hulluutta Salon kesäteatteriin. - Jo nimi kertoo, mikä minua tässä näytelmässä kiinnostaa: hulluus ja siunaus, ihmisen traaginen elämä telluksen pinnalla, hän sanoo.

- Itse olen hullu aivan varmasti ja toivon, että olisin myös siunatusti hullu. Sellainen ei häiritse ketään.

Ohjaaja tallustelee kesäteatterin harjoituksissa Vuohensaaressa sortseissa ja paljain jaloin, aurinkolasit otsalla. Vilkaisu varpaisiin todistaa yhden näyttelijästä kerrotun tarinan todeksi, sillä varpaita on vain kuusi, yhtä monta kuin Lehtisen perheessä on lapsia. Illan viiletessä hän vetää päälleen kuluneet nahkahousut, joiden leveässä vyössä roikkuu kaksi puukkoa ja kuksa. Kaikki kolme ovat kuulemma tarpeen Karjalohjan arjessa.

- Minulla oli lentokoneessa todella alaston olo ilman puukkoja. Niillä pystyy tekemään kaikenlaista, sillä toinen on työpuukko ja toinen tarkkuuspuukko. Ensimmäisellä perataan kala, toisella avataan sen maha, hän esittelee.

Todennäköisesti Lehtinen oli amerikkalaisille katsojille aivan tarpeeksi eksoottinen ilmestys ilman teräaseitakin. Ainakin hän oli kiinnostava.

- Kiitollisempaa yleisöä ei voi olla. Paikalla oli pelkästään Raidin faneja, hän kuvailee kahta Yhdysvaltojen elokuvainstituutin teatterissa järjestettyä esitystä, joihin kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet mukaan.

Tapio Piiraisen ohjaama televisiosarja esitettiin kevään aikana washingtonilaisella kaapelikanavalla sunnuntai-illan ulkomaisille sarjoille varatulla paikalla. Suuren suosion vuoksi se uusittiin saman tien. Silver-teatterissa nähty Piiraisen pitkä elokuva Raidin kotiinpaluusta oli suoraa jatkoa tv-sarjan menestykselle.

Kun Lehtiseltä kysyy, tunteeko hän nyt itsensä Ameriikan tähdeksi, saa vastaukseksi hörönaurun.

- En ole stara, en vieläkään. Reissussa ei paukuteltu henkseleitä, ei sitten yhtään. Eikä tulla paukuttelemaan.

Ohjaaminen kiinnostaa

"Mä että täältä erkanen, sen katson voitokseni", veisaavat näyttelijät vanhaa, laahaavaa virttä yhä uudelleen. Ohjaaja on tyytyväinen vasta, kun lopputulos kuulostaa riittävän kamalalta. Nyt saa laulaa kovaa, korkealta ja väärin.

Kai Lehtinen on vuosia vetänyt kotiseudullaan näytelmäryhmää nimeltä Karjalohjan Kylähullut, ja sen näyttelijöitä on mukana Vuohensaaressa. Salolaisille mies on tuttu viime syksyltä, jolloin hän vieraili teatterissa ohjaajana.

Vaikka Lehtinen muistetaan parhaiten rooleistaan Marsipaani Räikkösenä, Raidina ja Moskuna, on hän kunnostautunut myös ohjaajana. Brestin elokuvajuhlilla vuonna 2000 hän voitti parhaan ohjaajan palkinnon lyhytelokuvallaan Erakkorapu . Rakkaudesta ja Lapin luonnosta kertonut esikoiselokuva Umur sai ensi-iltansa vuoden 2002 syksyllä.

- Seuraava käsikirjoitus on valmis ja odottaa rauhassa pöytälaatikossa sopivaa aikaa elokuvasäätiön tuelle. Jos rahaa ei koskaan tule, ei sopivaa aikaa sitten ikinä tullut. Mitä sitä keskeneräisistä töistä puhumaan, hän toteaa, joskin paljastaa, että suunnitellun elokuvan aihe on häntä itseään kiehtova, siis vähän eriskummallinen ja outo.

- Syksyllä tiedossa on yksi tv-juttu ja yksi elokuvarooli, mutta nyt päällimmäisenä on tämä Siunattu hulluus , perusteellisen melankolinen tarina suomalaisen elämän kulusta.

Aapelin eli Simo Piipposen kirjoittama näytelmä kertoo Ana ja Vilippus Rummukaisesta, jotka lähtevät viemään nuorinta veljeään Elmeriä hullujenhuoneelle, koska tällä on pääkuori tehty niin ohkaisista tarpeista, että tyhmyys paistaa läpi.

Varsinaista juonta tärkeämpiä ovat matkan varrella kerrotut jutut, myhäilyttävät tapahtumat ja vastaan tulevat ihmiset.

Elämää ei pidä suunnitella liikaa

- En suunnittele elämää. Asiat tulevat niin kuin ne tulevat ja ne pitää kohdata sellaisina kuin ne tulevat. Monen mielestä jo tämä olisi lääkityksen arvoista, Lehtinen mittailee asennettaan elämään.

Hän sanoo, ettei työ ole itseisarvona mitään, mutta tekeminen ja puuhastelu ja tärkeää. Kaikkein tärkeintä on pitää huolta lapsista ja muista läheisistä ihmisistä.

- Oikea ystävyys on niin hieno asia, että harva saa sitä kokea. Oma etu ajaa nykyisin kaiken muun edelle.

Kun Kai Lehtinen puhuu perheestään, hän kutsuu sitä laumakseen. Pirjo Viheriäkosken kanssa hän on pitänyt yhtä jo yli kaksikymmentä vuotta. Lapsista esikoinen Eemu on 17-vuotias, kuopus Lempi viiden vanha. Väliin mahtuvat vielä Aape , Reetta , Valle ja Siiri .

Perhe asuu maalaismaisemassa Karjalohjalla, puutalossa, joka on laajentunut hiljalleen lapsiluvun lisääntyessä. Pihalla seisoo ahkerassa käytössä oleva verstas, suunnitteilla on myös pihasauna. Vertaan piipuntuoksussa syntyy yhtä lailla puisia leikkikaluja kuin yhä uusia käsikirjoituksia näytelmiin ja elokuviin.

Kesän odotettu kohokohta on koko porukan perinteinen matka Norjan Lappiin.

- Menemme sinne, minne nenä näyttää. Ostamme liput, ajamme auton junaan ja matkustamme joko Kolariin tai Rovaniemelle. Sitten katsomme, mistä itsemme löydämme. Ihaninta on se, että voimme kaikki olla yhdessä.

Mutta ensin pitää saada kesäteatterin näytelmä kuntoon. Ensimmäisen puoliajan mittaan Lehtinen keskittyy, kuuntelee ja kirjoittaa paperille huomiota: nopeutta pitäisi saada lisää ja löytää oikea rytmi. Onneksi valtaosa esityksestä on jo kohdallaan.

- Meillä on vielä viikko aikaa, lopputuloksesta tulee hyvä, hän kannustaa nuotion ääressä makkaraa paistavia näyttelijöitä ja liittyy joukon jatkoksi. Ohjaajan iltapalana on tulella grillattu pihvi, tölkillinen olutta ja suklaapatukka. Niillä pitäisi pärjätä puoliyöhön.

Siunattu hulluus Salon kesäteatterissa Vuohensaaressa. Yleisökenraali keskiviikkona 15.6. ja ensi-ilta perjantaina 17.6.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.