Kulttuuri

Taiteilijat rikkoivat
värityskirjojen rajoja

TS/Arto Takala<br />Kirsti Tuokko, Pia Hentunen ja Elina Ruohonen tutkivat, saako aikuinen lasten materiaaleilla taidetta aikaiseksi.
TS/Arto Takala
Kirsti Tuokko, Pia Hentunen ja Elina Ruohonen tutkivat, saako aikuinen lasten materiaaleilla taidetta aikaiseksi.

KAISA KUJANPÄÄ

Kun kuvataiteilija tarttuu tusseihin ja värittää värityskirjaa, syntyykö lopputuloksena taidetta? Kymmenen taiteilijaa ryhtyi värittämään vastausta, johon voi tutustua Titanikin Värityskirja -näyttelyssä.

Kahteen osaan jakautuvan näyttelyn takimmaisessa huoneessa - värityshuoneessa - on taiteilijoiden lasten materiaaleilla värittämiä värityskirjakuvia. Etuhuoneen teoksissa värityskirjakuvien idea on mukana jollain tasolla, mutta taiteilijat ovat toteuttaneet sen omalla tyylillään ja omilla materiaaleillaan.

Teoreettista väritystä

Taiteilijoiden mukaan valmiiksi rakennetuista kuvista oli vaikea saada mitään irti. Värityskirjassa kuvat ovat aina tylsästi keskellä paperia, eikä samanpaksuisia, mustia viivoja ole helppo ylittää.

- Lapset onnistuvat värittämisessä, koska heillä ei ole kahleita. Heitä rajat eivät ahdista, mutta me olemme oppineet rajoittuneiksi. Kun lähdin ylittämään rajoja, kuvista tuli teennäisiä, tyrnäväläinen kuvataiteilija Pia Hentunen selittää.

Tamperelainen Kirsti Tuokko pelkisti väritystä lopulta niin pitkälle, että värit kulkevat kolmen pisteen ryhmissä läpi paperin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Tähän sitten päädyin, teoreettiseen väritykseen, hän naurahtaa ratkaisulleen, jossa rajojen rikkominen onnistui vasta teorian ja selityksen maailmaan pakenemalla.

Värityshuoneessa näyttelyvieraat saavat tarttua kyniin ja ripustaa oman työnsä osaksi näyttelyä. Taiteilijat toivovatkin, että näyttely houkuttelisi esimerkiksi päiväkotiryhmiä ja perheitä mukaan taiteen maailmaan. Kun kuvat sekoittuvat, eivät taiteilijoiden työt enää välttämättä erotu joukosta.

Koska taiteilijat eivät halunneet vain kritisoida värityskirjoja, he tekivät myös parannusehdotuksen, oman värityskirjansa.

Leikin loppu

Etuhuoneessa esillä olevat työt on värityskirjojen sivujen tapaan toteutettu A4-kokoisina.

  Kaarinassa syntyneen, sittemmin tamperelaistuneen Elina Ruohosen peilitöiden vieressä on naamari, jonka voi laittaa kasvoilleen ja siten tarkastella maailmaa lapsen silmin.

Vantaalaisen Matti Uusikylän kynttilän parafiinistä tekemiin töihin on upotettu haarukoita ja luokkakuvia. Niihin liittyviä kirjoituksia löytyy takahuoneen kuvista. Tamperelaisen Petri Ala-Maunuksen töissä seikkailevat värikkäät henkilöt Mervi TapolastaPaavo Väyryseen . Muita värityskirjalaisia ovat taivalkoskelainen Eeva-Kaisa Jakkila , helsinkiläinen Jari Järnström , porvoolainen Janne Kaitala , oululainen Leena Kangas ja taivalkoskelainen Jussi Valtakari .

Kirsti Tuokon töissä näkyy sarjakuvahahmojen päitä. Mustat työt muistuttavat hautakiviä.

- Värityskirja. Musta tulos. Leikin loppu, hän kuvailee ajatusketjuaan.

Värityskirjakuvat houkuttelivatkin taiteilijoista esiin paljon angstisia ajatuksia.

- Valoisista kuvista teki mieli tehdä pahoja, sillä ne näyttivät niin teennäisiltä, Pia Hentunen sanoo.

Hän lähestyi jokaista kuvaa erikseen ja mietti, mitä sillä on sanottavana. Lasten kuviin tuli aikuisen todellisuus: Lumikki ei pelkää metsää vaan äitiä. Tyttökissa on rakastunut poikakissaan, joka vain katsoo ohi.

Lapsen maailmaan siirtyminen ei ollut ongelmatonta.

- Kun värittelin työhuoneellani värityskirjan kuvia ajattelin, että minunhan pitäisi olla ammattitaiteilija. Apua, jos joku näkee, Elina Ruohonen kertoo.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Värityskirja-näyttely. Titanik (Itäinen Rantakatu 8)-19.6.

TS/Arto Takala<br />Värityskirjan kuvia on lähestytty aikuisen silmin.
TS/Arto Takala
Värityskirjan kuvia on lähestytty aikuisen silmin.