Kirja-arvostelut

Mustahattuinen nainen

Esikoiskirjailija Anna Maria Mäen novellikokoelma Suljetun paikan lumo on vakuuttavaa tekstiä. Minut se imaisi heti sisäänsä klaustrofobiseen tunnelmaansa. Vaatii taitoa saada ahtaan paikan kammosta esiin niihin liittyvä nyrjähtänyt lumo - ja taitoa Mäellä on.

Kokoelman parisenkymmentä novellia ovat teknisesti taitavia. Kokoelma jakaantuu seitsemään osastoon, jossa kussakin on kolme kertomusta. Kaikki osastot muuntelevat suljettuun paikkaan liittyvää tematiikkaa.

Johdatteluna kuhunkin osastoon toimii kursiivilla painettu teksti, jossa minä-kertoja asettelee näkökulmaansa ja valmistelee lukijaa osaston novelleihin. Näistä johdatteluista kasvaa kokoelman toinen taso, jonka rinnalle asettuu itse novellien taso.

Tasot kuitenkin limittyvät ja menevät sekaisin. Novelleissa nimittäin esiintyy taustahahmona mustahattuinen nainen, jota kuvataan aina noin yhden virkkeen verran. Tämä salaperäinen hahmo kävelee kadulla, istuu kahvilassa tai bussissa, tuijottelee ja tarkkailee sivustakatsojana. Kokoelmaa lukiessa alkaa jo odottaa naisen putkahtamista esiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Viimeisen kerran mustahattuinen nainen näyttää ilmestyvän kokoelman päättävään kursiivilla painettuun tekstiin ja hahmon mysteeri saa yhden ratkaisun: nainen onkin koko kokoelman kokoaja vai onko sittenkään?

Paikat ja pelot

Novelleissa nuoret naiset ahdistuvat erilaisissa tiloissa. Nämä tilat voivat olla liikkuvia, kuten metro tai bussi, tai paikalleen jähmettyneitä, kuten epäkuntoon mennyt hissi.

  Rakennuksista on mukana niin koti kuin sairaala ja vaikkapa yliopiston ruokala.

On mielenkiintoista, miten kertomusten keskushenkilöt saavat paniikinomaisia kohtauksia nimenomaisesti tiloissa, joissa liike syystä tai toisesta pysähtyy. Mahdollisuus pakoon tukkeutuu pysähdyksen myötä ja samalla katoaa tilanteen kontrolli. Tilalle tulee hallitsematon kaaos.

Mäen luomat naishahmot elävät jatkuvassa pelossa. He pelkäävät miehiin liittyvää väkivallan mahdollisuutta, he pelkäävät erottautuvansa joukosta, he pelkäävät itseään. Suljetuissa tiloissa naiset joutuvat kohtaamaan pelkonsa silmäkkäin.

Toiset kokoelman novelleista ovatkin todella painostavia. Niissä tavoitetaan kahlitsevasti se, miten sekä ruumis että mieli muuttuvat poikkeustilanteissa.

Aivan kuin ruumis ja mieli tihentyisivät räjähdysherkäksi koosteeksi, jonka voi laukaista pieninkin ärsyke.

Toisaalta osa novelleista sijoittuu hyvin arkipäiväisiin ulottuvuuksiin. Kahden pikkulapsen äiti sulkeutuu lopen uupuneena kylpyhuoneeseen itkemään tai raskaana oleva nainen yrittää pidätellä oksennusta bussissa. Niminovellissa nainen jää loukkuun jumiutuneeseen hissiin vieraan miehen kanssa.

Hyvin minäkeskeisiähän Mäen novellit ovat keskittyessään keskushenkilöitten kokemuksiin ruumiistaan ja mielestään. Mutta se suotakoon esikoiskirjailijalle, sillä hän kirjoittaa herkkätuntoisesti esiin pienimmätkin mielentilan muunnokset.

KAISA KURIKKA

• Anna Maria Mäki: Suljetun paikan lumo . Teos.