Näyttämötaide

Päivänpolitiikkaa tanssimalla

TS/Laura Kauppinen<br />Routa-ryhmän Stockman-teos on saanut virikkeitä Juha Siltalan kirjoituksista suomalaisen työelämän huonontumisesta. Teoksen esittävät Turussakin vaikuttaneet Heidi Naakka ja Mikko Orpana.
TS/Laura Kauppinen
Routa-ryhmän Stockman-teos on saanut virikkeitä Juha Siltalan kirjoituksista suomalaisen työelämän huonontumisesta. Teoksen esittävät Turussakin vaikuttaneet Heidi Naakka ja Mikko Orpana.

Kajaanilaisen nykytanssiryhmän Roudan vierailuesitys Helsingissä toi pohjoisen ulottuvuuden etelään ja teki sen tuoreesti ja raikkaasti. Olemisen asiaa - Asiatonta olemista - kokonaisuudessa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään korpimetsien eksotiikasta, vaan teokset käsittelevät laajasti kaikkia meitä suomalaisia koskettavia asioita.

Nähtyjen kahden teoksen perusteella vuonna 2002 perustetun Roudan linjaan kuuluu niin tanssiteatterillinen ote kuin huumori. Molemmat teokset liikkuvat arkipäivän tasolla, jokapäiväisen elämän tutuissa asioissa.

Teokset eivät rakennu pelkästään liikkeen varaan, vaan niissä hyödynnetään puhetta ja rekvisiittaa. Tunnelmiltaan teokset ovat toki hyvin erilaisia.

Osa luontoa

Kokonaisuuden aloittaa Kirsi Saastamoisen esittämä sooloteos Kainuulainen päiväkirja , jonka koreografia on Sonja Ryhäsen. Teos käsittelee vuodenaikojen kiertoa ja niiden vaikutusta kainuulaiseen mentaliteettiin.

Yhteys luontoon korostuu teoksessa rekvisiittana käytetyn maapläntin kaivamisen muodossa ja kankaalle heijastetussa kaitafilmissä. Siinä hiihdetään vaaralla, juostaan karussa maastossa tai vain hiljennytään luonnossa. Välitön yhteys luontoon nousee keskeiseksi elementiksi kainuulaisella minuudessa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kainuussa vuodenaikoja on viisi toisin kuin etelän mailla. Se viides aika eli kaamos tuottaa ahdistusta ja pelkoa, josta selviää vain muistamalla muiden vuodenaikojen olemassa olon.

Teos jakaantuu osiin vuodenkiertoa noudattaen. Saastamoinen tanssii ja puhuu julki ajatuksia, jotka liittyvät niin puutarhanhoitoon kuin laajemmin luonnon merkitykseen. Liiallinen luonnon mystifiointi vältetään lievän huumorin avulla.

Huumori näkyy myös liikkeessä, joka on tyypillistä nykytanssia. Alussa Saastamoisen tanssi sisältää näennäisiä intialaisia liike-elementtejä korostaen puheessa esiin tuotua käsittämättömyyttä. Mato Valtonen on kuulemma tuotu Kajaaniin suunnittelemaan intialaista toria.

Kokonaisuutena teos sisältää liikaa elementtejä, joista mikään ei avaudu täysin vaan jää pikemmin aavistukseksi. Esiintyjänä Saastamoinen on välitön ja aito. Hän vakuuttaa koko olemuksellaan todenperäiseksi teoksen tuottaman käsityksen kainuulaisuudesta.

Kannanottoa

Saastamoinen on koreografina kokonaisuuden toisessa teoksessa. Stockman- teos on riemastuttava kannanotto suomalaisen yhteiskunnan nykytilaan. Alkuhetkistä lähtien teos on täynnä huumoria, joka kipeisiin asioihinkin kohdistuessaan saa nauramaan ääneen.

Mahtipontisen musiikin tahdissa kaksi tanssijaa saapuu näyttämölle valospottiin ja asettuu uljaaseen asentoon kädet ojossa kuin sosialistisen realismin tulevaisuuden työn sankarit ikään. Tämä pompöösi ylväys heittää häränpyllyä, kun teos alkaa kuvata arkitodellisuutta.

Kuvaaminen tehdään hauskasti. Tanssijat Heidi Naakka ja Mikko Orpana vaihtavat kohtauksittain T-paitoja, joiden selkään on nimikoitu kuvaus. Niinpä Naakka on välillä mahtava Valtio, joka rusentaa yritteliään Kunnan maan rakoon kättä ojentaessaankin. Orpana on välillä Stockman, joka juoksuttaa Leenan lähikauppaa.

Näyttämöllä nähdään myös Optiotulo, joka kyykyttää edes jonkinlaista omanarvontunnon ylläpitoa yrittävää Irtisanottua. Ivallisen ironinen on kohtaus, jossa Innovation -nimillä nimikoidut hahmot kehittelevät suurta luovuutta osoittaen kumiankoista ja puutarhatontusta täysin käsittämättömiä keksintöjä.

Teos on saanut virikkeitä Juha Siltalan kirjoituksista suomalaisen työelämän huonontumisesta. Erityisesti teoksen loppuosa on satuttavaa kaikessa hauskuudessaankin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Siinä kuvataan niin hoitolaitoksia kuin perheitä työelämän kiristymisen paineissa. Sama nimetön hahmo pukee hoidokkia, nukuttaa toista ja kakattaa toista, mittaa verenpainetta katsojalta, tarjoaa toiselle vettä. Hän juoksee ympäriinsä hoidettavien parissa sillä seurauksella, että sairastuu itse. Kierre jatkuu ja jatkuu.

Stockman on teoksena todella mielenkiintoinen ja hyvin tehty sekä konseptiltaan että kaikkinaiselta toteutukseltaan ja se käsittelee tärkeitä asioita. Naakka ja Orpana tanssivat hyvin Saastamoisen liikettä, joka ilmaisee monimuotoisiin kohtauksiin liittyviä erilaisia valta-asetelmia sekä kiirettä ja työn mekanistisuutta. Tällaisia teoksia näkisi etelässä mielellään useamminkin.

KAISA KURIKKA

• Routa-ryhmän vierailuesitys Olemisen asiaa - Asiatonta olemista KoKoTeatterissa Helsingissä 24.5. Kainuulainen päiväkirja, koreografia Sonja Ryhänen, musiikki Kalle Pakkala, valot ja kuvaeditointi Niko Kurola, lavastus Markku Hernetkoski, puvustus Piki Paananen, kaitafilmi Irja Samoil. Stockman, koreografia Kirsi Saastamoinen, valot Niko Kurola, musiikki Christopher Rouse, J.S. Bach.