Kirja-arvostelut

Sankareita ja sukulaisia

TS/<br />Lian Hearnin maailma muistuttaa entisajan Japania.
TS/
Lian Hearnin maailma muistuttaa entisajan Japania.

Fantasiakirjallisuus esittelee yleensä rohkean sankarin kulkeman polun, jonka risteyskohdissa päähenkilö joutuu punnitsemaan vaihtoehtoja hyvän ja pahan välillä. Matkalla sankari kohtaa kumppaneita tai vihollisia, mutta päämäärä pysyy melko selvänä keskeytyksistä huolimatta.

Entä jos suvun etu onkin ristiriidassa päähenkilön tavoitteiden kanssa? Onko sankarillista irrottautua yhteisöstään esimerkiksi rakkauden vuoksi, vai kutistuuko tilanne oman edun tavoitteluksi? Muun muassa näihin kysymyksiin hakevat vastausta fantasiakirjoissaan Leena Laulajainen ja Lian Hearn.

Vaikka Laulajaisen Raut Jootinpoika ja Pimeän ratsumies on nuorille suunnatun trilogian päätösosa ja australialaisen Hearnin romaani Nurmi vuoteenaan jatkaa Otorin klaanin tarinaa ja on kirjoitettu enemmänkin aikuisille, löytyy kirjoista paljon yhteistä fantasiapohjaa. Kun peruskysymykset asetellaan samoin, on kiinnostavaa huomata, miten kohderyhmän ikä vaikuttaa vastaukseen: Raut Jootinpoika nimittäin taipuu lopulta isänsä tahtoon ja saavuttaa onnen perinteistä reittiä kompromissienkin kautta, kun taas Otorin klaanin ja Heimon jäsenyyden välillä kamppaileva Takeo yrittää löytää oman tiensä saavuttaakseen rauhan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kuvitteellinen aika

Molemmat teokset sijoittuvat kuvitteelliseen aikaan ja maailmaan vähintäänkin tuhat vuotta sitten. Kirjoissa luonto puhuu ihmisille eri tavoin kuin nyt., ja kumpikin kirjailija kuvaa aihetta ilmeisen kiinnostuneena ja taustatyötä tehneenä.

Laulajaisen nuori sankari Raut Jootinpoika on kulkenut heimonsa kanssa pitkän matkan suurta jokea seuraillen Hopeameren rannalle ja asettunut Kontiolaan hopeasepäksi, mutta säilyttänyt tiukan siteensä Mäntyjoen kylään. Kylää johtaa Rautin isä kunnioitettuna saarmatina, heimopäällikkönä.

Rautin maailma Hopeamerellä Pohjoisen ja Eteläisen Vindimaan puristuksessa muistuttaa esihistoriallista Skandinaviaa, eikä vähiten luonnonuskonsa puolesta. Lisäksi Rautilla on salaisia yhteyksiä haltiakansaan, joka ei epäröi tarjota yliluonnollista apuaan sitä pyydettäessä. Tiukan vastuksen tarjoavat kuitenkin outo ratsumies Damiel ja hänen korppinsa Baran, joka saa voimansa suoraan pimeyden haltialta.

Entisajan Japania

Hearnin fantasiamaailma muistuttaa niin ikään todellisuutta, mutta entisajan Japania klaaneineen ja tapoineen. Laulajaisen tapaan Hearn on valinnut sankarikseen nuoren pojan, joka joutuu astumaan jo teini-ikäisenä aikuisten saappaisiin ja taistelemaan elintilansa sekä rakkautensa puolesta. Molemmat pojat rakastuvat sukunsa kannalta vaaralliseen tai muutoin hankalaan naiseen. Sekä japanilaisen Kaeden että suomalaisen Lumen kuvissa kirjailijat kritisoivat naisen esineellistettyä asemaa menneisyyden yhteiskunnissa.

Erityisesti Otori Takeo huomaa pian olevansa varsin tukalassa tilanteessa, kun kaksi klaania, Otorit ja yliluonnollisista kyvyistään kuuluisa Heimo, ovat langettaneet hänelle kuolemantuomion.

Juonellisesti Nurmi vuoteenaan on tyypillinen trilogian keskiosa: matkaa tehdään kohti päämäärää, joka tässä tuntuu olevan rauha ja rakkaus, eikä ensimmäisen osan intensiteettiä saavuteta. Takeon maailmassa juonitellaan ja taistellaan aivan eri mittakaavassa kuin jäyhässä suomalaisessa ympäristössä. Ihmishenki ei japanilaisittain paljon paina, mutta kätketyt kuiskivat sielläkin hiljaa ja vainottuina sanojaan rauhaisan elämän ja kaikille kuuluvan tasa-arvon puolesta.

Koska Laulajaisen kirja päättää trilogian, Raut pääsee jo lopussa turvallisen elämän makuun sukunsa siunauksessa. Takeolla on vielä pitkä ja ilmeisen verinen matka maaliin, joka kuitenkin muistuttaa selkeästi Raut Jootinpojan saavuttamaa onnen tilaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

MARI VIERTOLA

• Lian Hearn: Nurmi vuoteenaan. Otorin klaanin tarina II . Suom. Jaakko Kankaanpää. Otava 2005.

• Leena Laulajainen: Raut Jootinpoika ja Pimeän ratsumies . Tammi 2005.