Hyvä ääni ei kiinnitä huomiota

TS/Pasi Leino<br />Äänisuunnittelija ja elokuvamiksaaja Tuomo Kattilakosken ura kesti lähes puoli vuosisataa. Pitkiä elokuvia kertyi enemmän kuin kenelläkään muulla suomalaisella äänimiehellä. Yksi suurimmista töistä oli tänään Suomalaisen elokuvan festivaalin päättävä Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas.
TS/Pasi Leino
Äänisuunnittelija ja elokuvamiksaaja Tuomo Kattilakosken ura kesti lähes puoli vuosisataa. Pitkiä elokuvia kertyi enemmän kuin kenelläkään muulla suomalaisella äänimiehellä. Yksi suurimmista töistä oli tänään Suomalaisen elokuvan festivaalin päättävä Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas.

TUOMO KARHU

Kaikki alkoi enemmän tai vähemmän sattumalta.

- Koulukaverini isä sattui olemaan Fenno-Filmissä töissä. Sitä kautta pääsin jo ihan koulupoikana kesälomatöihin elokuva-alalle. Kesän jälkeen menin kouluun kolmeksi kuukaudeksi, mutta sitten lopetin opiskelun kokonaan ja palasin Fenno-Filmiin. Sille tielle jäin.

Valoäänestä digiaikaan

Tuomo Kattilakoski iloitsee siitä, että sai urallaan nähdä ja oppia niin monta elokuvaäänityksen aikakautta.

- Aloittaessani käytettiin vielä niin sanottua valoääntä. Sen jälkeen käytettiin magnetofonia. Markku PölösenKuningasjätkässä (1998), joka oli viimeinen miksaukseni, ääntä työstettiin digitaalisesti.

Digiaikaan siirtyminen ei käynyt konkarilta helposti.

- Jo siksi, että itselläni alkoi eläkeikä lähestyä, uuteen tekniikkaan paneutuminen tuntui aika vaikealta. Onnekseni olin esimiesasemassa, ja sain antaa muille niitä roippeita, Kattilakoski nauraa.

- Näin jälkikäteen ajateltuna minulla oli tuuria, kun viimeisen toimipaikkani Suomen elokuvasäätiön säännöissä sanottiin, että eläkkeelle tulee siirtyä täytettyään 65 vuotta.

Ikimuistoisia kokemuksia

Sekä apulaisäänittäjänä, pää-äänittäjänä että miksaajana uransa mittaan toiminut Kattilakoski ehti olla mukana 184 pitkässä elokuvassa ja tuhansissa lyhytelokuvissa, mainosfilmeistä puhumattakaan. Yksi hänen isoimmista töistään oli 14. Suomalaisen elokuvan festivaalin päättävä Rauni MollberginTuntematon sotilas (1985).

- Se oli totta kai jo suuruutensa vuoksi ikimuistoinen kokemus, kuten myös viimeiset miksaukseni Kivenpyörittäjän kylä (1995) ja varsinkin Kuningasjätkä , josta olen kiitollinen Pölöselle, että sain miksata sen vielä vanhoilla päivilläni. Tietysti myös Roland af Hällströmin 1951 ohjaama Tukkijoella jäi mieleen, koska aloitin siinä puomimiehenä ääniurani.

Ehkä kaikkien aikojen äänellisesti parhaaksi elokuvaksi hän nostaa kuitenkin Pekka ParikanTalvisodan (1989), jonka äänisuunnittelusta vastasi Pauli Jyrälä . Kattilakoski oli elokuvassa mukana "vain" toisena miksaajana Jyrälän rinnalla.

- Esimerkiksi Talvisodan äänikuvan massiivisuus on täysin verrattavissa suurten elokuvamaiden töihin, vaikka meidän työstöolosuhteet olivat, mitä laitteiden määrään tulee, ihan toista luokkaa.

Vähäinen mutta laadukas tekniikka

Vaikka Kattilakoskella olikin käytössään vähemmän laitteita kuin vaikkapa amerikkalaisilla kollegoillaan, laitteiden taso sinällään oli ihan samaa luokkaa.

- Minä olin siitä kiitollisessa asemassa, että sain työskennellä 1950-luvun lopulta asti parhailla mahdollisilla laitteilla.

Ja ne laitteet hän tunsi läpikotaisin. Jopa siinä määrin, että hän rakennutti eli suunnitteli ja valvoi kolmen studion rakentamisen.

- Ensimmäinen studioni oli 1967 perustettu Finnvoxin studio, jonka myötä Suomeen tuli aivan uutta systeemiä. Esimerkiksi miksauslaitteet pyörivät eteen- ja taaksepäin eli niillä pystyi sekä peruuttamaan että jatkamaan äänitystä kesken rullan. Se oli niin sanottu rock'n'roll-systeemi.

Kun Finnvox lopetti elokuvaäänittämisen 1970-luvun lopulla, Kattilakoski valvoi Sektio-Äänen studion pystyttämistä.

- Se studio oli hyvin pieni, mutta laitteet olivat erittäin monipuoliset ja teknisesti hyvät. Sitten 1984 tulikin elokuvasäätiön äänittämö, joka olikin sitten jo ihan kansainvälistä tasoa. Sieltä jäin eläkkeelle 1998.

- Parhaimmillaan tuli työskentelyä sellaisia 25 tunnin vuorokausia. Myöhemmin lapsilta kuulemani perusteella töitä tuli tehtyä vähän liikaakin.

Niin tai näin, ilman Kattilakoskea suomalaisen elokuvan historia näyttäisi - tai kuulostaisi erilaiselta.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.