"Me tehdään perinnevene"

TS/Arto Takala<br />Keulapuun tervattua tukevuutta.
TS/Arto Takala
Keulapuun tervattua tukevuutta.

Venettä rakentavat Turunmaan Perinneveneyhdistyksen miehet laskevat, että kesällä 2006 päästään ehkä vesille. Samantien Jarmo Rounas ja Juha Herranen tosin myös korostavat, ettei vene silloin ole lopullisesti valmis. Eli Juha Herrasen sanoin:

- En tiedä, tuleeko tästä koskaan lopullisesti valmista.

Isovenettä rakennetaan Rounaksen mukaan omassa tahdissa.

- Meitä käy muutama kaveri, kymmenkunta, tätä rakentamassa parina iltana viikossa. Kaikki ovat harrastajia. Me ollaan perehdytty alan kirjallisuuteen, saatu apua venepuusepältä ja lisäksi me on käyty katsomassa perinneveneiden rakentamista Västanfjärdissä, Paraisilla ja Ahvenanmaalla.

- Meille tämän pitää olla myös hauskaa tekemistä. Tämä on iloa tuottavaa työtä, ei stressaavaa. Tässä on se mukava puoli, että näkee kättensä työn ja terva haisee käsissä joskus vielä kotonakin.

Juha Herranen myös korostaa, ettei tässä rakenneta historiallista isovenettä.

- Me tehdään perinnevenettä. Ollaan uskollisia mallissa, materiaaleissa ja työtavoissa, mutta ei työkoneissa, joissa käytetään nykyratkaisuja.

Toinen puoli on siinäkin, että veneestä ei pyritäkään tekemään loppuun saakka hienoksi puunattua.

- Teemme tästä esikuvan mukaisesti työvenettä eikä tähän käytetä hiekkapaperia, höylää kylläkin. Ja kun ei tehdä bussinesta, ei tämän tekemisen tehokkuuden tarvitse olla niin suuri.

Työhön kuuluu sekin, että korjauksia ja muutoksia suunnitelmiin tehdään, jos todetaan, että joku kohta on sittenkin parempi tehdä toisin kuin alkujaan on suunniteltu.

- Paljon tässä on pohtimista ja tutkimista. Se on tämän tekemisen suola. Meitä on monta viheltäjää, ja jokainen on tuonut mukaan oman taitonsa.

Puuta metsästä ja hakkuumailta

Isovene on nimensä mukaisesti iso. Houtskarilaisen mallin mukaan rakennettavalla veneellä on pituutta 10,2 metriä ja leveyttä 3,2. Kokoa on niin paljon, että ennen rakentamisen aloittamista varmistettiin paperimallin avulla, että vene mahtuu hallin ovista ulos.

Isoon veneeseen tarvitaan myös paljon puuta alkaen kölipuusta ja laitalaudoista ja ulottuen kaaripuihin sekä niissä käytettäviin katajanauloihin. Köliin tarvittiin 9 - 10 metrin mittainen suora mäntytukki, joka löytyi seuran jäsenen avulla Vahdolta.

Kylkilautojen sahaamiseen tarvittiin myös jämerää mäntytukkia, sillä tavoitteena on tehdä kaarevat laudat mahdollisimman vähin jatkoksin. Ihanneratkaisu olisi yksi jatkoskohta veneen rungon keskikohdalla.

Puu on saanut kuivua rauhassa parin vuoden verran, ja nyt on päästy kylkilaudoituksen lyöntiin sekä ensimmäisten veistokaarien sijoittamiseen paikoilleen.

Lähimerten rahtari

Storbåten, isovene, on joskus saanut laidalleen määritelmän "merten pakettiauto". Se perustuu ennen muuta siihen, että isovene oli aikoinaan kehitetty nimenomaan tavaran kuljettamiseen saaristossa ja hieman kauempanakin. Sillä vietiin kotieläimet saariin, tuotiin tavaroita rannikolta ja vietiin myytävät saaristolaistuotteet rannikon keskuksiin ja sillä voitiin purjehtia Tukholmaan tai Tallinnaan saakka.

Isovene on lähes koko Itämeren alueella tunnettu talonpoikaisvenemalli. Veneen historia arkisena työjuhtana ulottuukin 1700-luvulta aina 1900-luvun alkuvuosikymmeniin.

Kotivesillä veneitä käytettiin avonaisina, ilman kajuuttaa, mutta pitempiä matkoja varten veneen perään nostettiin kajuutta.

Ahvenanmaalaiset veneenrakentajat kokivat senkin, että mallia tuollaiseen kajuuttaan ei niin vain enää 1980-luvulla löytynytkään. Lopulta mallikappale löytyi Äppelön saarelta, siellä vanhaa kajuuttaa oli käytetty leikkimökkinä.

Yksi selitys kajuutan käyttöön leikkimökkinä on tietysti siinä, että isoveneet joutuivat pitkin 1900-lukua antamaan tilaa muille malleille. Juha Herrasen tietojen mukaan 1970-luvun alkuvuosina ei koko saaristossa ollut enää kuin korkeintaan pari vedessä olevaa isovenettä.

Mallia laivaveneestä tai sitten ei

Venemallin erikoisuutena on tasaperä, kun teräväperäisen veneen juuret ulottuvat kauaksi historiaan. Veneisiin ja niiden historiaan perehtyneen Harro Koskisen nettisivujen mukaan selitys on yksinkertainen: venettä käytettiin paljon myös nuottaveneenä ja tasaperäiseen veneeseen saatiin hyvää tilaa nuotan kelallle ja köysille. Veneen vakavuus myös kasvoi ja siitä oli nuottaa vedettäessä apua.

On myös oletettu, että isoveneen esikuvana olisivat olleet hollantilaiset laivaveneet. Olettamusta tukee se, että näitä veneitä esiintyy juuri niissä pitäjissä, joiden kautta vanha, keskiaikainen laivaväylä kulki. Harro Koskisen mukaan tuntuu kuitenkin todennäköisemmältä, että esikuvia ei ollut, vaan veneenrakentajat ovat itse päätyneet tähän ratkaisuun halutessaan veneen peräosaan lisää kantavuutta.

Isovene on vakaa purjehdittava, joskin sen tuuleennousukyky on luonnollisesti huonompi kuin kölillisillä veneillä. Kyllä vastakkaiseen luoviminenkin onnistuu, tilaa pitää vain olla kunnolla.

SEPPO LEHTINEN

Tietoa veneestä ja sen rakentamisen etenemisestä löytyy osoitteesta: www. perinnevene.fi.

TS/Arto Takala<br />Laitalautojen tarkkaa sovitusta tekemässä Seppo Rantala ja Ari Kalske, joka toimii myös Turun Perinneveneyhdistyksen puheenjohtajana.
TS/Arto Takala
Laitalautojen tarkkaa sovitusta tekemässä Seppo Rantala ja Ari Kalske, joka toimii myös Turun Perinneveneyhdistyksen puheenjohtajana.
TS/Arto Takala<br />Juha Herranen ja kunnon lauta, leveyttä noin 60 senttiä.
TS/Arto Takala
Juha Herranen ja kunnon lauta, leveyttä noin 60 senttiä.
TS/Arto Takala<br />Esa Levón tarkistaa alimman laitalaudan sopivuutta paikkaansa, taustalla Seppo Rantala.
TS/Arto Takala
Esa Levón tarkistaa alimman laitalaudan sopivuutta paikkaansa, taustalla Seppo Rantala.