Henna ja Pertti Niemistön kuvataidesäätiö Ars Fennica perustettiin 1990 edistämään kuvataiteita ja avaamaan suomalaiselle kuvataiteelle uusia kansainvälisiä yhteyksiä. Vuosittain säätiö jakaa yhdelle kuvataiteilijalle 34 000 euron suuruisen palkinnon. Palkintoon kuuluu myös julkaisu ja näyttelykierros.
Vaikka palkinto on tarkoitettu myös pohjoismaisille, baltialaisille tai Pietarin alueen taiteilijoille, ovat useimmat palkitut olleet suomalaisia.
Säätiön nimeämä palkintolautakunta asettaa ehdokkaat, joiden keskuudesta lautakunnan nimeämä kansainvälinen asiantuntija valitsee palkinnonsaajan. Arvostettu René Block valitsi ensimmäiseksi palkinnonsaajaksi Maaria Wirkkalan 1991, Rudi Fuchs Olegs Tillbergsin 1994 ja Robert Storr Heli Rekulan 2002. Viimeksi mainittu on juuri nyt ajankohtainen Kiasmassa avatun takautuvan näyttelynsä ansiosta.
Ajan hermolla
Säätiön toiminta jatkuu, vaikkakin perustajat Henna Niemistö (1933-2004) ja Pertti Niemistö (1931-1999) ovat jo edesmenneitä.
Palkinnolle kertyneen kohta 15 vuoden mittaisen perspektiivin pohjalta arvioiden voidaan sen vaikutusta ilman muuta pitää myönteisenä. Näyttelyt ovat saaneet paljon positiivista huomiota osakseen kotimaassa. Rahapalkinto on huomattavan suuri jopa menestyneellekin tekijälle.
Vaikutuksia Suomen rajojen ulkopuolella on vaikeampi arvioida, enkä ole nähnyt, että sitä olisi erikseen selvitetty. Yleensä Ars Fennica on annettu jo kannuksensa ansainneelle taiteilijalle. Se ei siis ole ollut mikään nuoren taiteilijan palkinto, vaikkakin uudemmissa valinnoissa on siirrytty paitsi kohti uusia medioita myös kohti nuorempia tekijöitä. Näin Ars Fennica liikkuu ajan hermolla: läpimurto kansainväliseen tietoisuuteen tapahtuu etenkin uusia medioita käyttävillä tekijöillä yhä nuoremmalla iällä.
Läpileikkaus
Ars Novassa nyt esillä oleva kokonaisuus on läpileikkaus 12 palkintonäyttelystä. Vuonna 1995 säätiö ei jakanut palkintoa, vaan sponsoroi Ars 95 -näyttelyä. Vuoden 2004 palkinnon saaja Kimmo Schroderus ei ole nyt mukana.
Kokonaisuus on alun perin koottu Pietarin valtiollisen taiteen museota varten. Siellä se yleisesittelynä on ollut perustellumpi kuin Suomessa, jossa useimpien tekijöiden tuotantoa on laajasti muutenkin esillä. Venäjällä näyttelyä esiteltiin myös esimerkillisenä esimerkkinä yksityisen tahon merkittävästä panoksesta nykytaiteen tukemisessa.
Ars Fennica -palkittuja ei tietenkään ole valittu yhteisnäyttelyn taiteilijoiksi, ja siten kokonaisuuden punaiseksi langaksi jääkin juuri palkittujen kavalkadi. Jotkut tekijät ovat tuoneet kokonaisuuteen uusia teoksia, mutta enemmistö esillä olevista teoksista kuuluu säätiön kokoelmiin. Näin kokonaisuudessa on paikoin epätasapainoa uuden ja vanhan välillä.
Jos ei välitä siitä, että Ars Novan sokkelot eivät aina anna riittävästi ilmaa usein kookkaille teoksille, tarjoaa näyttely monia hienoja yksittäisiä teoskohtaamisia.
Ajatuksen tiloja
Valitessaan Maaria Wirkkalan ensimmäiseksi palkinnon saajaksi René Block kirjoitti: "Erityisen vaikutuksen Maaria Wirkkalan taiteessa minuun teki hänen kykynsä työskennellä valmiissa, olemassa olevissa tilanteissa. Pelkästään lisäämällä muutamia arkipäiväisiä esineitä tai esim. valoa toiseen, aivan tavanomaiseen kaupunki- tai luonnonympäristöön - sellaiseen kuin pieni lampi, jäätynyt meri, rakennustyömaa tai vanha kellari - Maaria Wirkkala muuntaa, tietyksi ajaksi, paikkoja kuviksi ja kuvia tiloiksi. Ajatuksen, muistojen ja unen tiloiksi."
Perustelut kestävät nytkin. Näytteillä on dokumentaatiota eri vuosina toteutuneesta, trilogiaksi muodostuneesta Found a Mental Connection -teoksesta. Wirkkala työskentelee paikkaspesifisti, tiettyyn paikkaan suunnitelluin ja rajallisen ajan esillä olevin teoksin. Näyttelymateriaali luo valoa myös teosten ideointiin.
Vuonna 1997 Istanbulin biennaaliin valmistuneen osion ensimmäisen versiossa ajatuksena oli luoda valosilta Bosporin salmen yli, Euroopan ja Aasian välille. Sitten valosilta muuttui suojaavaksi valokehäksi salmessa olevan saaren ympärille. Ja lopulta Wirkkala "unohti taiteen, ajatteli kalastajia, ja pani saaren kellumaan kuun valoon pariksi kuukaudeksi."
Vuoden 1998 teoksen elementtejä olivat pyhät kirjat Koraani ja Raamattu , niiden välinen terässilta, ja sillalla kulkevien muovisten eläinten vaellus islamin ja kristinuskon välillä.
Trilogian kolmas osa valmistui 2003 Echigo-Tsumari -triennaaliin Japaniin. Wirkkala etsi syrjäisestä maalaiskylästä toisaalta traditioon perustuvaa ja toisaalta uutta, muualta tuotua elementtiä. Vastakohtapariksi valikoitui riisiviljelijän hattu ja Sonyn lautasantenni, joiden avulla vertailtiin aikamme suuria kysymyksiä tasapainosta sisäisen ja paikallisen todellisuuden ja ulkoa kaikkialle tunkeutuvan, usein väkivaltaa mukanaan kantavan informaatiokulttuurin välillä.
Ja miten hienosti Wirkkala käyttääkään suorakulman muotoisia valokeiloja näyttelyteostensa valaisuun!
Hienoja maalareita
Hienoja maalareita on palkittu useita: Per Kirkeby, Johan Scott, Silja Rantanen.
Kirkebyltä ei näytteille ole saatu maalarin komeinta tuotantoa. Silja Rantasen käsitteellisen maalaustuotannon ymmärtämisen kannalta kaksi erilleen ripustettua teosta on tietenkin aivan liian vähän. Nyt ne toimivat - kuten mukana oleva ääniteoskin - vain viittauksina paljon laajempaan corpukseen, tässä tapauksessa esimerkkeinä taiteilijan kiinnostuksesta kaupunkeja ja niiden asemakaavoja kohtaan.
Pieninäkin näytteinä Anu Tuomisen esineteokset kuvaavat hyvin tekijänsä tuotantoa. Tuominen käyttää arkista, vaatimatonta ja usein naisellista objet trouve -materiaalia, jota hän hienovaraisilla lisäyksillä ja poistoilla muuntaa ja jalostaa oivaltavan runolliseksi taiteeksi.
Pauno Pohjolaisen pyhyyttä käsittelevistä puuveistoksista yksi komeimpia on Marian valtaistuin . Jo pelkästään tämän ortodoksisen kirkkotaiteen litteän käänteistä perspektiiviä, intensiivistä väriä ja leikattua puuta mykistyttävän upeasti yhteen liittävän teoksen takia kannattaa näyttelyyn tulla.
Islantilainen käsitetaiteilija Hreinn Fridfinnsson esittelee muutaman yksinkertaisen ja niukan mutta samalla ajatuksellisesti huikean teoksen.
Kimaltelevat kristallit seinällä ovat varsinaista taiteen alkemiaa, mutta Fridfinnsson jää hiukan yksinäiseksi etenkin Ars Novan yläkerrassa. Samoin käy latvialaisen Olegs Tillbergsin, jonka isoimmat teokset ovat olleet neuvostoliittolaisen Mig 25 -hävittäjäkoneen kokoisia.
Oudoimpia palkittuja on aina intensiivinen veistäjä Marcus Copper. Hänkin on parhaimmillaan ryhävalaan kokoisten teosten tekijänä. Silti pieni mutta yhtä kaikki morbiidi teos Tuonelan sorsat onnistuu hätkähdyttämään.
Vuoden ehdokkaat
Vuoden 2005 Ars Fennica -palkintoehdokkaat ovat kuvanveistäjä Aarno Jämsä, taidemaalari Paavo Paunu, taidemaalari Mari Sunna, videotaiteilija Salla Tykkä ja performanssitaiteilija Roi Vaara.
Oma suosikkini on tinkimättömästi taiteen käytäntöjä ja tavaraluonnetta purkava Roi Vaara (s. 1953) mutta kansainvälisenkin menestyksen mannasta jo nauttimaan päässyt nuori Salla Tykkä (s. 1973) on hänelle kova haastaja.
LARS SAARI
• Ars Fennica 1991-2003. Näyttely Ars Nova -museossa (Itäinen Rantakatu 4-6) - 13. 3.
