Totuus löytyy saduista ja myyteistä

TS/Seppo Haavisto<br />Tehosekoittimen solistin tyylistä ovat jäljellä vain pitkät hiukset, ja nekin Otto Grundström on piilottanut pipon alle. Runoilijan ei tarvitse näyttää rocktähdeltä.
TS/Seppo Haavisto
Tehosekoittimen solistin tyylistä ovat jäljellä vain pitkät hiukset, ja nekin Otto Grundström on piilottanut pipon alle. Runoilijan ei tarvitse näyttää rocktähdeltä.

MERJA ILPALA

Tehosekoittimen solisti Otto on kuollut, kauan eläköön runoilija Otto Grundström .

Poissa ovat tummina hulmuavat kiharat, hoikkia sääriä nuolevat raitahousut ja naurettavat aurinkolasit. Tilalla on niin tavallisen oloinen nuori mies, ettei kukaan vilkaise häntä kahdesti Helsingin rautatieaseman ruuhkassa.

Otto murhasi rock-kukon tarkoituksella ja juhli jälleensyntymistään torstaina Semifinalissa. Illan pääosassa oli Tähtiotsa , Grundströmin tuore runokokoelma, josta on otettu harvinaisen suuri painos, sillä kustantaja Johnny Knigan odotukset ovat korkealla tekijän muusikonmaineen vuoksi.

Mutta ne, jotka odottavat Tehosekoittimen popsanoitusten kaltaista lyriikkaa, saavat pettyä. Luvassa on toisenlaista luettavaa, paljon rankempaa ja hämmentävän henkilökohtaista.

- Täysiä yhtäläisyysmerkkejä ei kertojan ja kirjoittajan välillä voi tehdä. Runokirja on silti yritys kertoa maailmasta sellaisena kuin sen olen nähnyt, Otto sanoo.

- Toki mukana on fantastisia elementtejä, mutta nekin ovat sellaisia, jotka olen itse kokenut. Minulla on ollut turhankin vilkas mielikuvitus lapsesta asti. Minua on aina kiehtonut se, mitä konkreettisen takana on. Totuus on löydettävissä saduista, myyteistä, ihmiskunnan unista.

Muistivihko kulkee mukana

Tehosekoitin syntyi jo vuonna 1991 ja kasvoi vuosien mittaan pienten punk-piirien kulttibändistä yhdeksi Suomi-rockin tähdistä. Siitä tuli yhtye, joka Golden greats -levyn esittelyn mukaan "kostutti paitsi teinityttöjen pikkupöksyt myös äitien seestyneet silmäkulmat".

Viimeisen keikkansa Tehosekoitin soitti viime elokuussa.

Otto oli joukon keulakuva, joka bändin hajoamisen jälkeen halusi haudata rock-diivan elkeet.

- Kun on kahdentoista vuoden ajan joka päivä meikannut, on helpottavaa pistää päälle ne rytkyt, jotka aamulla sattuvat käteen, hän hymähtää.

Esiintymislavan ulkopuolella hän on hämmästyttävän pieni ja hento. Pitkät hiukset ovat tallella, mutta ne ovat kasvamassa aitoon, punertavanruskeaan sävyynsä ja tungettu pipon alle. Parta ja viikset viimeistelevät muodonmuutoksen.

Kangaskassissa mukana kulkee vahakantinen muistivihko, johon Otto kirjoittaa ajatuksiaan ja tuokiokuvia runojen alkulähteeksi.

- En kirjoita realistista päiväkirjaa, vaan kokoan palapeliä, josta voi nähdä kokonaisuuden myöhemmin. Tämä on jatkuvaa nupin sisäistä tutkimista, hän kuvailee.

Tiivis runokirja syntyi hajanaisesta ja runsaasta materiaalista viime vuoden lopulla. Tehtävää oli paljon.

- Kirjan kasaaminen tuli uniin asti silloin harvoin, kun ehdin nukkua. Näin unta, että seisoin peilin edessä ja leikkelin omaa kieltäni tiettyyn muotoon.

Latinisti ja sanamystikko

Kuvataiteilija Riikka Mäkisen kuvittama Tähtiotsa koostuu viidestä osasta. Kirjoittajalle niistä läheisin on ainakin tällä hetkellä Autiomaan pastoraalit ja sen viimeinen runo Yhteiskunnan ylä- ja ulkopuolella elin eilen .

- Olen aina pitänyt spontaanista luomisesta. Runo on kirjoitettu siinä tilanteessa, mistä se kertoo, mitään lisäämättä tai poistamatta. Kakkososan muista runoista pidän siksi, että ne ovat tiukkaa kahden säkeen muotoa, Otto kertoo.

Viehtymys parisäkeisiin tulee antiikin runoudesta. Mies on aina innostunut historiasta, mytologiasta ja uskonnosta. Hän on opiskellut latinaa Helsingin yliopistossa, vaikka opinnot ovat käytännössä olleet jäissä tämän vuosituhannen puolella.

- Minulle on samantekevää, onko olemassa jonkinlaista jumalaa, mutta uskonto ilmiönä on aina kiinnostanut minua eniten. Suhtautumiseni mihin tahansa asiaan on uskonnollinen, mutta on vaikea selittää, millä tavalla. Olen panteisti ja agnostikko.

Otto tunnustaa pyrkivänsä kirjoittajana täydellisyyteen. Hän nimeää itsensä sanamystikoksi. Eniten aikaa kuluu runojen viimeistelyyn, pikkutarkkaan viilaamiseen.

- On olemassa tekstejä, joissa ei ole väliä, välittyykö idea, vaan se, että mukana ovat oikeat sanat ja kirjaimet, hän väittää.

- Kieli ja kielet viehättävät minua ylipäänsä fonetiikasta etymologian kautta erilaisiin kirjaimistoihin. Hankin juuri suomen kielen etymologisen sanakirjan huvilukemiseksi.

Kirjoja hänellä on ennestään koko Kalliossa sijaitseva 23 neliön yksiö täynnä. Tietokirjoja, mytologiaa, uskonnollisia kirjoja. Ja tietenkin runoutta.

Yksi tärkeimmistä on Comte de LautréamontinMaldororin laulut , Isidore Ducassen salanimellä kirjoittama vimmainen proosarunoelma, joka ilmestyi jo vuonna 1869.

- Se on vastenmielinen ja psykedeelinen kirja, lukukokemuksena piinaava. Se on lähimpänä "pahaa kirjaa", mitä olen lukenut. Ja kun lainaan sitä ystävilleni, he lopettavat noin viidennentoista sivun jälkeen.

Myös musiikin aika tulee vielä

Otto on lukenut ja kirjoittanut alle kouluikäisestä saakka. Hänen äitinsä on kirjastonhoitaja, joten virikkeitä ainakin on riittänyt.

- Teini-iässä en muuta tehnytkään kuin luin, koska minulla ei juuri ollut ystäviäkään, hän toteaa.

Runot paljastavat, miten julmasti koulukaverit pilkkasivat erilaista poikaa. Tämä päätti näyttää ja teki sen komeasti.

- Kaikki muuttui kertaheitolla. Yhtäkkiä olin lavalla ja tytöt kirkuivat. Onneksi se ei kihahtanut hattuun, hän muistelee voittoaan.

Haave rockmuusikon urasta toteutui, mutta nyt, 28-vuotiaana, on uusien unelmien aika. Niihin kuuluvat ainakin kirjoittaminen ja matkustaminen, sillä ensi kesänä Tehosekoitin ei enää kierrä kotimaan festareita ja Otolla on aikaa palata lumoavaan Afrikkaan.

Muutkin maailmankolkat kutsuvat. Rooma, Amsterdam, Berliini, Skotlanti ja Irlanti ovat kaupunkeja ja maita, joissa runoilija parhaiten viihtyy.

Musiikkia hän ei ole unohtanut, mutta odottaa päivää, jolloin ikään kuin itsestään taas tarttuu kitaraan. Performanssikin kiinnostaa ja poikkitaiteellinen kabaree.

- Olen yhtä täynnä ideoita kuin kanat munimattomia munia, hän naurahtaa.

- Konkreettisesti unelmoin siitä, että saisin kämpän siivottua, tiskit tiskattua ja elämän hallintaan, sillä takana on hektinen kesä ja hektinen kirjaprojekti. Tulevaisuuden miettiminen on vähän vaikeaa, kun en osaa suunnitella asioita viikkoa pitemmälle.

- Mutta jos puhutaan oikeista unelmista, niin haluaisin jatkaa olennaisen etsimistä niin kauan kuin aikaa suodaan. Ja mielelläni jakaisin sen jonkun kanssa.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.