Epätasaisia suhteita
Linnateatterin ravintolasali on vakiinnuttanut asemansa pienimuotoisten vierailuesitysten paikkana Turussa. Siellä on nähty niin ravintolamiljööseen sopivaa puheteatteria kuin puheen ja musiikin yhdisteleviä esityksiäkin. Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu lauantai-iltainen Suhteita , jonka runkona ovat Maria Jotunin novellit lauluilla höystettynä.
Jotuni on verraton dialogin kirjoittaja novelleissaankin. Tarkkanäköinen ihmisluonnon tuntija pureutuu miesten ja naisten välisten suhteiden kipukohtiin, mutta niitä käsitellään hersyvästi, ronskisti ironisoiden ja kaunistelematta näkökulman ollessa naisilla. Lopputulos on taidetta parhaimmillaan: samanaikaisesti painavaa ja keveää.
Suhteita -esitykseen on valittu kahdeksan novellia ( Ikkunanpesijät, Lapsi, Matami Röhelin, Hilda Husso, Vapaus, Tyttö ja Viikatemies, Unta ja Rakkautta ), joiden ikuista ajankohtaisuutta ei voi kuin ällistellä. Käsiteltäviä teemoja ovat mm. perheväkivalta, lasten heitteillejättö ja vapauden rajat.
Vaikka Jotuni kuvaa paljon sitä, miten kaikki on sattumanvaraista tai laskelmoitua, miten väärät ihmiset ajautuvat toistensa kanssa naimisiin, miten tunteet haalistuvat ja miten avioliitosta tulee helposti yksilön vapautta rajoittava, Tiina Brännaren sovittaman ja ohjaaman kokonaisuuden päätös on toiveikas. Suhteita tuntuu sanovan, että puutteista huolimatta jokaiseen ihmissuhteeseen kätkeytyy universaalin rakkauden tai lähimmäisenrakkauden idea.
Jotunin novellit ovat herkullista luettavaa, mutta niiden tulkitseminen näyttämöllä on taitolaji; tekstin lakonisuus ei kärsi ylinäyttelemistä. Sinikka Sokka ja Sirpa Taivainen näyttelevät ajoittain vallan mallikkaasti, mutta osa teksteistä vesittyy etenkin Taivaisen liialliseen yrittämiseen.
Myös laulupuolella esitys kärsii epätasaisuudesta. Jo lauluvalikoima on outo cocktail musikaalisävelmistä Hectoriin. Puolivälin tienoilla logiikka tekstin ja laulujen välillä alkaa kuitenkin toimia paremmin. Samoihin aikoihin myös näyttelijät saivat lauantaina äänensä kunnolla viritetyksi alun hapuilun jälkeen. Sokan tähtihetki oli Kypsän naisen blues , Taivaisen Tää on uutta mullekin. Virkaneidin onni sekä päätösbiisi Rakastakaa soivat komeasti yhteislauluna.
IRMELI HAAPANEN
• Maria Jotuni: Suhteita. Tekstin sovitus, ohjaus ja koreografia Tiina Brännare, visualisointi Kaisa Kemikoski, valo ja ääni Kai Järvinen. Teatteri Gorgon vierailu Linnateatterissa 29.1.
