Meditaatio tai sen länsimainen uskonnollinen ilmimuoto rukoilu voi auttaa ihmistä hädässä. Sen sijaan sen tosiasiallista merkitystä asioiden tilaan voi tarkastella vain uskomuksen kautta. Näytelmässä Varjojen maa päähenkilö, kirjailija C.S. (Jack) Lewis, pohtii jumaluuden olemassaoloa: miksi Jumala hyvyydessään sallisi kärsimyksen?
Uskonnollissävytteisestä Narnia -sarjastaan Suomessakin hyvin tunnettu Lewis (1898-1963) rakastui yli viisikymmenvuotiaana sinkkuna yhdysvaltalaiseen Joy Greshamiin. Rakkaus syntyi kuten niin usein lajitovereittemme keskuudessa: Amor hiipi ovesta sisään eikä elämöinyt.
William Nicholsonin kirjoittama näytelmä tunnetaan Suomessa lähinnä Anthony Hopkinsin ja Debra Wingerin tähdittämänä laatuelokuvaversiona. Tekstiin ovat nyt tarttuneet jyväskyläläinen Huoneteatteri ja Uudenkaupungin teatteri. Neljän roolihenkilön näytelmän miehitys on Jyväskylästä länsirannikolle siirtyessään vaihtunut vain yhden roolin osalta. Uudessakaupungissa Jack Lewisin veljeä tulkitsee Jouko Mäenpää.
Kuin taidenäyttely
Laatuteatteria Varjojen maa joka tapauksessa on, eikä yksistään - tai edes painoarvoltaan merkityksellisimmin - tunteikkaan tekstinsä johdosta. Ohjaaja Tiina Luhtaniemen hoivassa henkilöohjaus vakuuttaa, ja aivan erityisesti lavastuksen tueksi laadittu diakuvien sarja luo vahvan illuusion todellisuudesta.
Rune Snellmanin ja Maija Holman diakuvia voikin katsoa kuin valokuvanäyttelyä ikään: kuvat ovat paitsi kokonaisuuden osia myös yksittäisiä taideteoksia. Etenkin esityksen loppupuolella maailman epätarkkuus ja ulkopuolisen silmin jopa kohtuuttomuus heijastuu kuvien sisällön kautta katsojan mieleen.
Tarinoista tosia
Erityisen innostunut olen myös siitä latauksesta ja tekniikan haltuun-otosta, mitä pääroolien esittäjät Jukka Tyrväinen ja Satu Olkkonen katsojille tarjoavat. Tai unohdetaan sana tekniikka, koska Jackin ja Joyn läsnäoloon uskoo koko ajan. Katsojille tarjotaan Uudenkaupungin teatterin suurella näyttämöllä täysin valmis esitys; onhan takana jo Jyväskylän kaikki 16 julkista näytäntöä.
Tyrväinen on pitkään vastannut Uudenkaupungin teatterin johtamisesta ja myös ohjaamisesta. Vuosien tauon jälkeen paluu näyttämölle on kiinnostava. Instrumentti on yhä terävä ja voimissaan, ja Jack Lewisin muodonmuutos rakkauden puhjettua vakuuttaa kaikkein epäilevimmätkin tuomaat.
Ehkä vielä enemmän suitsutusta ansaitsee jyväskyläläisen Satu Olkkosen moneen suuntaan taipuva Joy. Elämän näyttäessä nurjan puolensa Joy sinnittelee yltiöpositiivisuutensa turvin pitempään kuin mihin voisi uskoa. Kaikki tämä ja vielä enemmän on Olkkosessa näkyvissä kuin avoimessa kirjassa. Eipä siis ihme, että Joyn pojan Douglasin (Sipriina Kauranen) usko Narnian tarinoiden totuudellisuuteen on avainrepliikki myös Varjojen maan hahmottamiseen. Douglas haluaisi, että ihmeiden tarinat voisivat olla totta.
Mikkelin näyttämöpäiville ensi viikonloppuna matkaava esitys on voimakasta ja haltioittavaa harrastajateatteria.
ERKKI KANERVA
• William Nicholson: Varjojen maa , suomennos Kersti Juva. Uudenkaupungin teatteri ja Jyväskylän Huoneteatteri, ohjaus ja äänet Tiina Luhtaniemi, lavastus Hannele Enervi-Niemelä ja Höyste-ryhmä, lavastuksen diat Rune Snellman ja Maija Holma, valot Arto Saarelainen, puvut Anu Maronen.
