Kulttuuri

Kirjallisuuspiirin lukijat
haluavat myös kirjoittaa

TS/Marttiina Sairanen<br />Velkuan dekkaripiiriläisten ei edes tarvitse keksiä murhaa, sellainen löytyy oman kunnan menneisyydestä. Pohjantalon poikien tarina päätyi lähes sata vuotta sitten lauluksi, nyt siitä halutaan jalostaa kirja.
TS/Marttiina Sairanen
Velkuan dekkaripiiriläisten ei edes tarvitse keksiä murhaa, sellainen löytyy oman kunnan menneisyydestä. Pohjantalon poikien tarina päätyi lähes sata vuotta sitten lauluksi, nyt siitä halutaan jalostaa kirja.

Erja Hyytiäinen

Yhdessä kirjoitettu dekkari, siinä on velkualaisten tuorein haave. Pienen kunnan monitoimitalossa Kummelissa kokoontunut kirjallisuuspiiri päätti etsiä uuden suunnan toiminnalleen, ja se löytyi halusta luoda muillekin luettavaa. Dekkaripiiriksi nimitetyn ryhmän oli ensin määrä aloittaa kuvitteellisen tarinan kirjoittaminen, nyt pohjaksi velkualaisjännärille on kaivettu historiasta murha.

Länsi-Suomen lääninhallituksen sivistystoimen tarkastaja Päivi Jokitalo sanoo velkualaisten olevan uudella tiellä.

- Itse tekeminen ja kirjoittaminen ovat kirjallisuuspiirien seuraava aalto, Jokitalo sanoo.

Ennakkoon povatuista kuvitelmista huolimatta kirjallisuuspiirit eivät olekaan hiipuva kansan harrastus vaan varsinkin maaseudulla ne hakevat uutta tuulta alleen. Velkuan rinnalla Säynätsalo ja Muurame ovat jo perustaneet yhdistetyt kirjallisuus- ja kirjoittamispiirit.

Tositarina vie Velkuan dekkariin

Velkualla alkuperäisenä ajatuksena oli päästää tarinan kerronnassa mielikuvitus valloilleen alusta lähtien, mutta todellisuus piti pihdeissään. Pomolan Antin kohtalo saa yhä velkualaiset kuohuksiin, ja siitä dekkaripiirin vetäjäksi innostunut Leila Luukka halusi jalostaa piirin oman kirjan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Täällä on vielä monia, jotka muistavat tapahtumaan liittyviä yksityiskohtia. Seuraavaksi me voimme lähteä rakentamaan tarinan karttaa: kuka oli murhattu, kuka murhasi, kuka lahjottiin, Leila Luukka maalasi raameja romaanille ensimmäisessä tapaamisessa. Siinä Jorma Kylänpää luki ääneen rymättyläläisen Tapani Benjamin Lönnqvist reilut 80 vuotta sitten kirjoittaman tarinan.

- Isoäitini sitä hyräili, mutta ääneen ei voinut laulaa, sillä se ei ollut lapsille tarkoitettu juttu, Veikko Suominen muisteli.

Tarinan mukaan pirtukauppaa Pohjantalon poikien kanssa käynyt Pomolan Antti päätyi veljesten tappamaksi 1920-luvulla. Huhut kiersivät suusta suuhun ja poliisit tutkivat tapahtumaa, mutta oikeuden eteen ei syylliseksi epäiltyjä veljeksiä saatu. Puhetta se ei hillinnyt, pikemminkin vauhditti lahjontaepäilykuiskuttelua. Suusta suuhun kulki juttu siitä, kuinka Pohjantalon Feeli ja Into olisivat tappaneet sian ja polttaneet sen hämäykseksi yhdessä Antin ruumiin kanssa. Todisteeksi kaivettiin tuhkasta saappaan kannan ympärillä olleet rautaosat.

- Ja kuulemma Feeli kuolinvuoteellaan tunnusti murhat, Reino Pietilä sanoi.

Edessä elämysten ja kertomusten kausi

Velkuassa näytetään pitkää nenää epäilyille siitä, että pirstaloituvan tieto vähentäisi kiinnostusta kaunokirjallisuuteen. Päivi Jokitalo tyrmää yhtä ponnekkaasti epäilyt lukuinnon heikkenemisestä. Hän kaivaa esille tilastot, joiden mukaan lasten ja aikuisten kaunokirjallisuuden lainamäärät ovat 2000-luvulla kasvaneet 0,5-1,5 miljoonalla vuosittain. Kaikkiaan Suomen kirjastoista lainataan vuosittain reilut 50 miljoonaa kaunokirjallista teosta.

- Kirjallisuuspiirien suosio ei ole viime vuosina laskenut. Pikemminkin ne ovat etsineet uusia toimintamuotoja. Kokkolan kirjasto on perustanut nettiin kirjallisuuspiirin, ja Velkua näyttää nyt kirjoittamisella taas uutta suuntaa, Jokitalo sanoo.

Velkuan lailla monien maaseutukuntien kirjallisuuspiirien takana on vapaaehtoisten joukko. Kuntien lukemisharrastuksen vauhdittamiseen käytetyt varat uppoavat useimmiten lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön. Jokitalo suhtautuukin tulevaisuuteen luottavaisena.

- Kun nyt on puhuttu tietoyhteiskunnasta, voi miettiä, olisiko seuraavaksi edessä kertomusten ja elämysten yhteiskunta, Jokitalo sanoo.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
TS/Marttiina Sairanen<br />Uno Saarisen (vas.) isä osti Pohjantalon muutama vuosi murhan jälkeen. Lauri Valtonen (oik.) kävi pikkupoikana potkimassa tuhkakasaa, jonka epäiltiin olevan murhatun miehen hävittämispaikka. Pohjois-Karjalasta Velkuaan muuttanut Osmo Martikainen (kesk.) tyytyi vain kummastelemaan, mitä kaikkea on hänen rauhalliseksi kuvittelemassa Velkuassa tapahtunut.
TS/Marttiina Sairanen
Uno Saarisen (vas.) isä osti Pohjantalon muutama vuosi murhan jälkeen. Lauri Valtonen (oik.) kävi pikkupoikana potkimassa tuhkakasaa, jonka epäiltiin olevan murhatun miehen hävittämispaikka. Pohjois-Karjalasta Velkuaan muuttanut Osmo Martikainen (kesk.) tyytyi vain kummastelemaan, mitä kaikkea on hänen rauhalliseksi kuvittelemassa Velkuassa tapahtunut.
TS/Marttiina Sairanen<br />Jorma Kylänpään lukema veisu kertoo Pomolan Antin murhasta. Osmo Martikainen (vas.) ja Lauri Lehtolaakso kuuntelivat hievahtamatta tarinaa, jonka Velkuan dekkaripiiri haluaa muokata kirjaksi.
TS/Marttiina Sairanen
Jorma Kylänpään lukema veisu kertoo Pomolan Antin murhasta. Osmo Martikainen (vas.) ja Lauri Lehtolaakso kuuntelivat hievahtamatta tarinaa, jonka Velkuan dekkaripiiri haluaa muokata kirjaksi.