Kirja-arvostelut

Hyvän elämän jäljillä

Aristoteleen moraalifilosofiaa on tapana syyttää yksinkertaisuudesta ja umpimähkäisestä itseensä viittaavuudesta. Näkökantaan, joka ilmoittaa hyvän elämän olevan hyvän elämän jatkuvaa etsimistä, sopiikin suhtautua epäilevästi. Kriittinen suhde klassiseen perinteeseen, arvoihin ja ihmisnäkemykseen ei silti saisi merkitä näiden kokonaisvaltaista kieltämistä ja ohittamista.

Kysymys tuleekin kääntää historian kautta nykyisyyteen. Mitä annettavaa yli 2000 vuotta sitten hahmotetulla ajatuksella moraalista ja hyvästä elämästä on meille, jotka painimme arjen ongelmien kanssa keskellä alati paisuvaa informaatiotulvaa ja arvojen moninaisuutta?

Irlannista lähtöisin olevan, Yhdysvalloissa pitkää ja vaikuttavaa uraa tehneen Alasdair MacIntyren mukaan kyse ei ole mistään osamaksulla hankittavasta sielun pintaremontista. MacIntyre on vakuuttunut, että Aristoteleen maailmankatsomus on pätevin tarjolla oleva ratkaisu nykyajan monisyisiin ja monikollisiin vaikeuksiin ja epäselvyyksiin. MacIntyre väittää, että nykyhetken ongelmat, kuten vieraantuminen, elämän mielekkyyden katoaminen ja yleinen epämääräinen toivottomuus, ovat Aristoteleen kassakaapin oven takana.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Väitteen mielekkyyttä selventää, ettei edes MacIntyre, joka kutsuu itseään joko vanhaksi vihaiseksi mieheksi tai katolilaiseksi kommunistiksi, omaa riittävää itseluottamusta, jotta hän olettaisi nostalgisen kiinnittymisen ja pinnallisen kopioimisen tuovan riittävästi tarvittavaa valoa lähiön marketteihin ja marttakerhoihin. MacIntyre painottaa perinteen yhä uudelleen tulkitsemista ja paikantamista nykyajan haasteisiin ja vaatimuksiin.

Ajatus hyvästä elämästä

Mutta mitä Aristoteles meille MacIntyren mielestä kertoo? Olennaista on käsitys ihmisestä ja hänen roolistaan yhteisössä. MacIntyre löytää rakkaimman vihollisensa valistuksen ideologiasta, joka edustaa hänelle rationalismiuskoa, yksilöllisyyden ylikorostamista ja menneisyyden ylimalkaista unohtamista.

Klassiseen perinteen valossa - hieman toisin kuin markkinatalouden puritaanit väsymättä mainostavat - me emme ole sitä mitä ja miten me ostamme tai kulutamme, vaan sitä, mistä me tulemme. MacIntyre alleviivaa historiallista jatkumoa, jonka mukaan vain jos kykenemme mieltämään sen mistä me tulemme, meillä on edes jonkinlainen mahdollisuus hahmottaa sekä sitä missä olemme että sitä, mihin olemme matkalla.

Aristoteleen moraalifilosofiassa ihminen ei ole yksin. Hän nivoutuu historian lisäksi sekä yhteisöihinsä että arjen erinäisiin käytäntöihin. Arjelle suuntaa antava ja turvallisuutta tuova päämäärä ei ole sen monimutkaisempi kuin ajatus hyvästä elämästä. Hyvän elämän sisältö ei ole kuitenkaan valmiiksi pakattu tuote. Sitä ei voida löytää, ei ostaa, huijata, varastaa tai lainata, vaan se muodostuu ja muokkaantuu sitä etsittäessä ja määriteltäessä. Hyvä elämä on hyvän elämän pohtimista, unelmointia ja toteuttamista - ja ennen kaikkea siinä ajoittain myös epäonnistumista. Se ei tapahdu vapaasti valiten jonkinlaisessa tyhjiössä, vaan osana yhteisöä, osana jatkumoa.

Tarinan kertomista

Aristoteleen mukaan me olemme sidoksissa perinteeseen, hyvän elämän päämäärään ja niihin tiettyihin yhteisöihin ja käytöntöihin, joissa me elämme. Lähtökohta ei itsessään ole ratkaisu. Vaaditaan tulkintaa, suhdetta ja suhtautumista kaikkiin näihin yhtäaikaisesti meihin vaikuttaviin yhteiselämän muotoihin ja olosuhteisiin. Vaaditaan siis henkilökohtaista versioita perinteestä, hyvästä elämästä ja roolistamme kussakin yhteisössä. Ja näin pääsemme lopultakin kiinni MacIntyren perimmäiseen oivallukseen. Aristoteleen idea ihmisestä sosiaalisen eläimenä kääntyy uudentyyppiseksi tulkinnaksi ihmisestä tarinankertojana.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Hyvä elämä on tarinan kertomista hyvästä elämästä. Se on tarinaa, johon sinä todella vaikutat mutta johon samanaikaisesti vaikuttavat muut henkilöt ja ympäristö. Kyse on tarinasta, joka tapahtuu kahden peruspilarin välillä. Tarinalla on suunta mutta sitä on yhtäkaikki mahdotonta mielekkäästi ennustaa. Tarina vääntyy, virittyy ja värittyy jatkuvana liikkeenä varmuudesta ja epävarmuuteen, yksityiskohdasta yleiseen ja yksityisestä yhteisölliseen.

Lopputuloksena on klassinen versio ihmisyydestä. Tarina, jokapoikkeaa varsin jyrkästi yksilökeskeisestä oman edun tavoittelusta ja umpikujaan jääräpäisesti sumputtavasta yksinpärjäämisen kulutusjuhlasta.

MIKA HANNULA

• Alasdair MacIntyre: Hyveiden jäljillä . Moraaliteoreettinen tutkimus. Suomentanut Niko Koponen. Gaudeamus 2004