Harvojen hyvien elokuvavuosi
Elokuvavuotta 2004 muistellessa tulee päällimmäisenä mieleen ensi-iltafilmien samankaltaisuus ja originellien näkökulmien puute lajityypistä tai aiheesta riippumatta. Tämä ei leimannut pelkästään tarjontaa hallitsevaa Hollywood-elokuvaa. Samat ongelmat vaivasivat muualtakin tulevia elokuvia, myös kotimaista tuotantoa.
Muutamat, useimmissa tapauksissa riippumattomat elokuvat tyylitajuisine ja rohkeasti omalinjaisine ohjaajineen jaksoivat kuitenkin muistuttaa elokuvan potentiaalista sekä taiteena että viihteenä.
Gus Van SantinElephant , Sofia CoppolanLost in Translation ja meksikolaisen Alejandro González Iñárritun Hollywoodissa ohjaama mutta tekijänsä näköinen 21 grammaa pitivät uskoa yllä amerikkalaisen elokuvan tasoon, omaperäisyyteen ja katsojan ajattelukyvyn huomioimiseen.
Espanjalainen Pedro Almodóvar paikkasi eurooppalaisten nimiohjaajien yleistä hiljaiseloa omakohtaisiakin painotuksia sisältävällä elokuvallaan Huono kasvatus . Kaukoidästä tulevien elokuvien kirkkaimmaksi helmeksi kohosi hongkongilaisen Wong Kar-Wain aisteja hivelevä tunnelmapala 2046 .
Kotimaisen elokuvan pelastajiksi osoittautuivat työhönsä antaumuksella suhtautuvat naiset. Uutta suomalaista tuotantoa hallitsevan äijämäisen rähinöinnin ja rötöstelyn ynnä lapsellisesti käyttäytyvien nuorten aikuisten joukosta erottuivat omaan luokkaansa Auli Mantilan viimeisen päälle harkittu Ystäväni Henry , Liisa Helmisen valloittava satuelokuva Pelikaanimies ja Pirjo Honkasalon hartaudella työstämä Melancholian 3 huonetta .
PÄIVI VALOTIE
